maanantai 11. elokuuta 2014

Markkinameininkiä ja chillailua

Loppuviikosta olin kierrellyt kaupungilla etsimässä välineitä ruuanlaittoa varten. Kaapeista kun ei löytynyt ensimmäistäkään kattilaa tai kauhaa. En onnistunut löytämään järkevän hintaisia, joten päätin suunnata tänään jokasunnuntaisille markkinoille. Tiedossa oli vajaan viiden kilometrin aamukävely markkina-alueelle, mutta se ei haitannut. Täällä on tullut muutenkin jo käveltyä paljon, joten Merrelit jalkaan ja menoksi. Aamu oli jo yhdeksän aikaan helteisen lämmin, joten olin iloisesti yllättynyt, kun huomasin kirpputorikauppiaiden levittäytyneen niin laajalle, että heitä alkoi olla jo reilun parin kilometrin päässä. Ensimmäinen löytö oli purkinavaaja (semmoinen kunnollinen, mikä mulla on kotonakin), josta maksoin 5 kunaa, eli noin 65 senttiä. Kattiloita oli tarjolla jonkin verran, mutta ihan mieleistä ei silmiin osunut, mutta sen sijaan bongasin kannellisen wokkipannun, joka vaihtoi omistajaa 20 kunalla (2,60 €). Olin lukenut etukäteen, että kirpparilla kuuluu tinkiä, mutta nämä oli molemmat jo niin naurettavan halpoja suomalaisen mittapuun mukaan, että maksoin enemmän kuin mielelläni pyydetyt hinnat.



Varsinainen markkina-alue olikin melkoinen. Ensimmäisenä vastassa oli iso kentällinen myytäviä autoja. En nyt kuitenkaan alkanut autokaupoille, joten suuntasin eteenpäin tutkimaan, mitä muuta alueelta löytyy. Siellä oli vaikka mitä. Ihan sitä normimarkkinakamaa, mitä suomalaisetkin markkinat ovat pullollaan, mutta lisäksi niitä kirpparikauppiaita oli pilvin pimein. Löysin wokkipannuani varten puutavarakauppiaalta sopivan puulastan, josta maksoin myös 5 kunaa. Mutta sitten tuli vastaan se, mitä vähän olin haaveillut... Rivi myytäviä fillareita! Enimmäkseen tarjolla oli hienoja maastopyöriä, joita täällä näkee tosi paljon liikenteessä, mutta niiden seassa nökötti kaksi täkäläistä Jopoa. Hintapyyntö niillä oli 400 kunaa, mutta samaan hengenvetoon, kun myyjä hinnan sanoi, hän totesi, että se ei suinkaan ole viimeinen hinta :) Koeajoin molemmat ja pinkki versio oli mukavampi ajaa ja myös paremmin varusteltu. Valkoisesta kun puuttui mm. soittokello ja kissansilmäkin oli osittain rikki. Pinkissä oli myös pumppu mukana. Sitten alkoi kaupanteko. Pelkkää pyörää ei voinut ostaa, piti saada myös vaijerilukko mukaan. Pyörän hinta oli jo laskenut 350 kunaan, mutta kun minullapa ei ollut rahaa enää niin paljoa mukana, niin nyt pistettiin tinkimistaidot peliin. Tarjosin 300 pyörästä ja lukosta. Ei mennyt läpi. 355 olisi pitänyt saada molemmista yhteensä. Pyörän olisi saanut 300 kunalla ja lukko oli 55 kunaa. Kaivoin lompsan esiin ja näytin, että mulla ei ole kuin 320 kunaa seteleinä ja kolikot päälle. Myyjä ei vieläkään lämmennyt tarjoukselle, joten aloin kaivaa kolikoita esiin laskeakseni ne. Myyjä teki pöydälle tilaa laskemista varten ja pikaisen laskutoimituksen jälkeen rahaa oli 342,25 kunaa. Tätä tarjosin ja riemukseni myyjä oli valmis tekemään kaupat! Niinpä kotimatka taittui huomattavasi nopeammin minulle upouuden jopon selässä!


Tällä kaunokaisella sitten poljin kotiin ja kun vielä en ole löytänyt talosta pyöräkellaria tai muutakaan varastotilaa, mihin pyörän voisi turvallisesti jättää, päätin tarjota turvapaikan omasta eteisestä ;) Siitä se ei ainakaan joudu vääriin käsiin tahtomattani. Ja tuollainen pieni ja sievä kulkupeli kun mahtui näppärästi talon pienempäänkin hissiin.

Heti piti tietysti testata myös uusi wokkipannu. Kadun toiselta puolelta hain lähikaupasta tomaatteja, sipulia ja maustesekoitusta ja eikun kokkailemaan linssipataa viikolla hankituista luomulinsseistä. Kyllä tuli muuten hyvää! Ruuan ja pienen päivälevon jälkeen oli aika lähteä ulkoiluttamaan Jopoa. Suunta oli selvä: kuuden kilometrin päässä sijaitseva Jarun-järvi. Sinne piti päästä uimaan, kun sitä niin kovasti kehutaan tuota lähijärveäni Bundekia paremmaksi ja kirkasvetisemmäksi. Isompi Jarun ainakin on ja ihan hirveästi siellä oli väkeä. Mutta vesi ei mun mielestä ollut sen kummempaa, joten sen takia ei tarvitse sinne saakka ajella, jos uimaan haluaa. 


Kotimatkalla oli vielä pakko pysähtyä kuvaamaan yksi ihastuttava veistos matkan varrelta. Olen monesti kuullut sanottavan, että jollain on ketarat kohti taivasta ja tässä taiteilija on oivaltanut sanonnan ytimen!


1 kommentti:

  1. Johannes & Anemone11. elokuuta 2014 klo 12.54

    Hauska kuulla, että sait pyörät alle; sillä tavoin alue avautuu aivan toisella tavalla! Kerro kun löydät tunnelmallisen paikalliskahvilan. Itselläni se on kotoutumisen ensimmäinen askel maassa kuin maassa, paikallinen nurkkaus, jossa jutella, filosofoida, kirjoittaa ja silmäillä ohitse virtaavaa ihmismassaa :-).

    Mukavaa viikon alkua ja kiitos kirjoituksistasi.

    VastaaPoista