keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Ebeye

Ennen kuin kouluvuosi päättyi, pääsin kuin pääsinkin toteuttamaan yhden haaveeni - vierailemaan Ebeyella. Siellä odotti monta tuttua ja vielä useampi uusi tuttavuus! Pitkään viikonloppuun mahtui yllättävän paljon kaikkea kivaa ja mielenkiintoista!

Rona ja Kim olivat vastassa Kwajaleinin lauttasatamassa. Kwajaleinilta on noin parinkymmenen minuutin lauttamatka Ebeyelle.

Kyllähän kissa kissan löytää... 

Minun viikonloppukotini Ebeyella. Värimaailma on hieman toisenlainen, mihin Suomessa on tottunut, mutta violetti on mun lempiväri! Banaanit tuli tuliaisina Kosraelta mukana, kun täällä niitä ei kasva.

Ebeyen SDA-koulun opettajien talon sisäpiha. 
Ja talo ulkopuolelta. Kaikki rakennukset oli tiukasti aidoilla ympäröity ja tässäkin portin sai lukkoon, ettei kutsumattomat vieraat pääse kyläilemään.


Kun saarelle saadaan vierailija, hän pääsee "töihin". Tässä kirkossa saarnaamassa.

Sunnuntaina suuntasimme porukalla picnicille. Ajoimme niin pitkälle pohjoiseen kuin tietä riitti ja lopulta kävelimme viimeiselle saarelle atolliketjussa.
Tämän muurin takaa löytyy kuulemma kuninkaan talo.

Saarille tuttuun tapaan matka taittui auton lavalla istuen.

Matkalla voi bongata rannoilta muistoja menneistä sodista.
Siellä se määränpää häämöttää. Tästä ei enää autolla mennä, mutta matalan veden aikaan pääsee sentään kuivin jaloin.


Tällaista polkua pitkin päädyimme perille.

Ensimmäisenä piti tietysti ripustaa riippumatto!

Osa iloisista retkeläisistä.

Osa porukasta tuli polkupyörillä.
Sitten lähdettiin saarta kiertämään ja tietysti matkalla piti poseerata. Tässä Victor.


Ja lisää poseerausta vähän isommalla porukalla.


Kim, minä ja Rona.


Ebeyella ei liiemmin puita kasva, joten Kim päätti auttaa asiaa ja istuttaa muutaman kookospalmun rannalle ilahduttamaan tulevia vierailijoita.


Lapset(kin) nauttivat veden äärellä touhuilusta.

Kotimatka alkoi samalla tavalla kuin tänne tultiin. Ensin kannasta pitkin takaisin tielle, joka johtaa kaukana etuvasemmalla häämöttävälle varsinaiselle Ebeyen saarelle. Polkupyörät eivät olleet maastoversioita, joten taluttamiseksi meni.

Sitten odotettiin kyytiä takaisin. Tytöillä oli onneksi omat tuolit mukana. Kyytiä kun odoteltiin toista tuntia... Island time. 😁

Pojat taas harjoittivat apinan taitojaan.

Näitä ihania pyöräilijöitä näki joitakin. Ja lapset nauttivat, kun pääsivät kuvaan.

Maanantai aamupäivän vietin koululla. Aamun aikana oli kappelitunnit ikäryhmittäin - kolmessa osassa. Yllättäen löysin itseni puhumasta kaikille ryhmille... Onneksi noita kertomuksia on takataskussa ja niin siitäkin selvittiin kunnialla.

Kurkistus High School -luokkaan. Ensimmäisenä vastassa oli nuorisopastorin pieni tyttö, joka vietti päivät koululla touhuten, kun molemmat vanhemmat opetti.

Ebeye Seventh Day Adventist School

Näkymä High Schoolin "etupihalle"

Niinpä. Miten sinä elät elämääsi silloin kun kukaan ei ole näkemässä? Tässä kysymys, mitä toivoisi jokaisen oppilaan (ja kaikkien muidenkin) miettivän läpi elämänsä.

Oppilaat jonottamassa luokkaan pääsyä välitunnin jälkeen. Huomaa meri taustalla. Katsoipa tuosta tasanteelta kumpaan suuntaan tahansa, näki aina meren.

Tässä luokassa voisi olla tarvetta uusille pulpeteille...

Osa luokkahuoneista oli hyvin värikkäitä. Ikkunoissa on luukut, jotka suljetaan aina päivän päätteeksi ja myös silloin, kun sataa tai tuulee rajusti. 

Ekaluokkalainen matikan tehtävien kimpussa.

"Keskikoululaiset", eli luokat 4 - 8 kappelitunnilla laulamassa.

Merinäkymä toiseen suuntaan ja tässä näkyy myös hyvin, miten pieni on koulun piha. Kun koulussa on yli 300 oppilasta, ei tuossa paljoa leikitä...

Maanantai-iltapäivällä sain Ronan paikallisoppaaksi ja teimme pienen sight seeingin saarelle kävellen.

Tässä on Ebeyen varsinaisen saaren ainoa "virallinen" uimaranta ja piknikalue. Vieressä (kuvassa selän takana) oli saaren voimalaitos metelöimässä ja haisemassa.  
Palmut olivat niin harvassa, että riipumaton ripustamisesta voi vain haaveilla.

Upouusi monitoimihalli, jonka vieressä oli vielä tenniskenttä.

Tyypillistä saaren asutusta.

Lauttalaituri, mistä lautat Kwajaleinille kulkevat.


Yksi saaren muutamista hautausmaista. Täällä omat pihat ovat niin pieniä, että niihin ei vainajia haudata, kuten Pohnpeilla ja Kosraella.