Tänä aamuna suuntasin yhteen Zagrebin neljästä Adventtikirkosta osallistuakseni jumalanpalvelukseen. Olin tutustunut karttaan huolella, joten kirkko löytyi vaivatta. Tosin en mistään ollut löytänyt kyseisen kirkon jumalanpalveluksen alkamisaikaa, joten arvelin siellä alkavan samaan aikaan kuin Adran toimiston yhteydessä olevassa kirkossa. Arvaus osui oikeaan, mutta jotenkin onnistuin sen veran vitkuttelemaan lähdössä, että olin vähän myöhässä, kun pääsin perille. Oikea rakennus siis löytyi helposti, mutta sitä joutuikin hetken ihmettelemään, mistä kirkkoon mennään sisälle. Astuin porttikongista sisään ja yritin keksiä minne pitäisi mennä. Onneksi ei tarvinnut miettiä kauaa, kun portaita alas tuli nuori poika, jolta kysyin puhuuko hän englantia ja kerroin etsiväni kirkkoa. Poika puhui hyvää englantia ja saattoi minut sisäpihalle, ovesta sisään ja neuvoi menemään raput ylös. Melkoisen mutkan takaa kirkkosali vihdoin löytyi. Salissa oli parhaillaan menossa Raamatuntutkistelu pienryhmissä ja lähimpänä ovea olevan ryhmän vetäjänä ollut rouva huomasi minut lasioven läpi aulassa. Hän keskeytti puheensa ja tuli tervehtimään minua. Kun hän kuuli minun puhuvan englantia, hän ohjasi minut kädestäl pitäen sellaiseen ryhmään, missä oli kielitaitoisia ihmisiä. Kaikki tapahtui kuitenkin kroatian kielellä, eikä tulkkia löytynyt, joten kaivoin iPadini esiin ja luin Raamattua ihan itsekseni.
Jumiksen jälkeen oman ryhmäni tutkistelun vetänyt mies tuli juttelemaan kanssani ja kysyi, onko minulla suunnitelmia iltapäivälle. Eihän mulla ollut, joten hän kysyi haluaisinko lähteä syömään heidän kanssaan. Mielellänihän minä lähdin. Mies kertoi vaimonsa olevan matkalla ja tulevan vasta myöhemmin iltapäivällä, mutta kaksi nuorta oli myös menossa hänen luokseen syömään. Mies esitteli itsensä Bozoksi ja kertoi, että hän tuntee kaksi suomalaista. Toinen oli Meri ja toinen oli Sari. Sarilla oli myös kaksi sisarta, Sirje ja Sirpa. Vähänkö Bozo hämmästyi, kun totesin, että minä tunnen Sarin - hän oli luokkatoverini Toivonlinnassa :) Syödessämme Bozo kertoi kanssamme oleville Filipille ja Tamaralle yhteisestä tuttavastamme. Filip totesi, että hän tietää vain yhden suomalaisen. Hänen tuttavansa Wienissä on kihloissa suomalaisen miehen kanssa. Filip ei osannut sanoa miehen nimeä, mutta mainitsi morsiamen nimen. Sillä hetkellä minulla sytytti ja totesin, että taidanpa tuntea miehen. Ollaan pelattu aikanaan lentopalloa yhdessä. Kaivoin fb:stä Markon profiilin esiin ja sieltähän löytyi kuvia Markosta ja Zoricasta ja totesimme, että maailma on tosiaankin pieni :)
Bozolta sain taas rutkasti hyviä vinkkejä Zagrebista hänen vinkistään suuntaan vielä illalla uudelleen keskustaan, toiseen Adventtikirkkoon, joka on ei niin perinteinen kuin aamulla käymäni. Tässä kirkossa käy enemmän nuoria ja ohjelma on vapaamuotoisempaa. Mielenkiinnolla odotan, mitä ilta tuo tullessaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti