Mutakylpyä ja kaatosadetta

Fiidzillä on parhaillaan menossa sadekausi. Se tarkoittaa sitä, että sää on hyvin lämmin ja aika ajoin tulee hyvinkin rankkoja sadekuuroja, jopa ukkosen kera. Minulle on sopinut oikein hyvin, että aurinko ei ole porottanut ihan täydeltä taivaalta, niin ei ole tullut poltettua itseään. Rantapäivänä se oli kyllä lähellä, mutta onneksi tajusin lähteä ajoissa turvaan.

Viikonloppu on sujunut hyvin leppoisissa merkeissä. Yritin kovasti etsiä netistä paikallista adventtikirkkoa, mutta en onnistunut löytämään. Niinpä lepopäivästä tuli kirjaimellisesti juuri sitä. En edes poistunut resortin alueelta. Enimmäkseen lueskelin. Resorttiin on viime päivien aikana tullut hurjan paljon väkeä. Altaalla on väkeä tungokseen asti, joten en ole siellä enää juurikaan viihtynyt. Toki välillä on ollut "pakko" käydä pulahtamassa. Tuntuu niin hassulta, kun paikalliset puljaa altaassa vaatteet päällä. Lienee vesi tosi puhdasta... Yleensä olen syönyt päivällistä resortin ravintolassa, mutta nyt päätin syödä jo lounaan. Vaihtoehtona oli joko chicken and chips tai fish and chips. Valinta oli siis helppo, vaikka juuri edellisenä päivänä oli Nadissa käydessä syönyt fish and chips-annoksen. Resortin annos oli vähän pakkopullaa edellisen jälkeen etenkin, kun kala ei ollut mitenkään erityistä.

Iltapäivällä vetäydyin huoneeseen lukemaan. Jotekin kummasti uni siinä voitti ja nukuin oikein kunnon päikkärit. Herättyäni olin ihan sekaisin enkä meinannut millään päästä takaisin elämään kiinni. Pakotin itseni ylös ja lähdin altaalle kirjan kanssa. Alkoi kuitenkin sataa, joten palasin huoneeseen. Illalla ei luonnollisestikaan uni tahtonut tulla pitkien päikkäreiden jälkeen. Vasta lähempänä puolta yötä sain unen päästä kiinni. Puoli kahden aikaan heräsin, kun seinän taakse tuli väkeä. Siellä alkoi hirveä pulina ja nauru. Odotin jonkin aikaa, josko siellä hiljenisi, mutta turhaan. Niinpä työnsin suosiolla korvatulpat korviin ja jatkoin uniani. Myöhemmin neljän aikaan heräsin vessaan ja pulina seinän takana sen kun jatkui. Seinät ovat paperinohuet, joten kaikki äänet kuuluu läpi. Aamulla herättyäni kuuntelin, kuinka seinän takaa kuului tasainen kuorsaus.

Sunnuntaisin Fidzillä on hyvin rauhallista. Valtaosa kaupoista on kiinni ja bussit täältä syrjästä ei kulje. Minun piti kuitenkin päästä Nadiin hakemaan vettä ja nostamaan rahaa huomista saarelle lähtöä varten. Respasta kerrottiin, että päätiellä kulkee kyllä busseja, joten lähdin kävelemään sinne. Vähän ennen päätietä rannalle johtavalla tiellä oli sattunut kolari. Onneksi henkilövahinkoja ei näyttänyt tulleen, mutta autot oli aika rutussa. Uuden näköinen, hieno maasturi oli törmännyt vanhan lava-auton kylkeen. Vielä rantatiellä ollessani näin, kuinka kaksi bussia ajoi juuri Nadia kohti. Missasin siis ainakin ne. Lähdin kävelemään Nadin suuntaan ja mietin siinä, että eihän minun oikeastaan tarvitse mennä Nadiin saakka, jos vain löydän pankkiautomaatin ja auki olevan marketin ennen sitä. Olin kävellyt muutaman sata metriä, kun Nadista päin tuli taksi, joka pysähtyi kohdalleni. Kuski huikkasi, että on ihan liian kuuma kävellä, kyyti Nadiin on vain 4 dollaria. Tartuin tarjoukseen, kuski teki u-käännöksen ja hyppäsin kyytiin.

Siinä matkalla kuski kyseli päivän suunnitelmiani. Hän kysyi myös, olenko jo käynyt orkideapuutarhassa ja muta-altaalla ja kuumilla lähteillä. Kerroin, että en ole vielä käynyt ja hän ehdotti, että nyt olisi oikein hyvä päivä siihen. Hän voisi lähteä kuskaamaan. Kysyin hintaa, joka oli 100 dollaria. Totesin sen olevan liikaa ja sanoin voivani maksaa 50 dollaria. Pienen neuvottelun jälkeen hinnaksi sovittiin 70 dollaria. Niinpä suunnitelmani tälle päivälle muuttui lennosta. Ensin kävimme lähimmällä automaatilla ja sain nostettua rahaa. Sitten suuntasimme takaisin resorttiin hakemaan minulle uikkarit ja muut tarvittavat varusteet. Matkan varrella poikkesimme markettiin, mistä sain ostettua vedet ja snackseja.

Ajoimme ensin orkideapuutarhaan, joka normaalisti ei sunnuntaisin olisi ollut enää siihen aikaan auki, mutta tänään risteilyalus oli saapunut rannikolle ja sieltä oli paljon vierailijoita, joten puutarha oli poikkeuksellisesti auki pidempään. Kävin kiertämässä puutarhassa kulkevan polun ja sain ihailla kauniiden kukkien lisäksi huumaavaa tuoksua. Kierroksen päätteeksi minulle tarjottiin lasillinen raikasta trooppista hedelmämehua, joka maistui oikein hyvälle ja virkisti mukavasti hikisen kierroksen jälkeen.

Puutarhasta löytyi muutakin kuin orkideoita. Ananakset on täällä huippuhyviä!

Matkalla seuraavaan paikkaan sain ihailla nukkuvaa jättiläistä - vuorta, jolla on selvät kasvot. Pysähdyimme ottamaan muutaman valokuvankin. Mutapaikassa minulle esiteltiin ensin altaat. Paikassa oli kolme kuumaa lähdettä ja yksi muta-allas. Jätin kassin, vaatteet, kengät ja silmälasit lähtöpaikalle. Ihan ensimmäisenä pääsin testaamaan ensimmäisen kuuman lähteen veden lämpötilaa varpaallani. Tähän lähteeseen ei ollut mitään asiaa pulahtaa, sillä sen lämpötila oli noin 70 - 80 Celcius astetta. Varvasta siellä pystyi sen verran dippaamaan, että sai todeta veden todellakin olevan kuumaa!

Nukkuva jättiläinen.

Sain Emman opastamaan minut mutakylpyyn. Ensin Emma levitti mutaa kasvoilleni ja sen jälkeen hän neuvoi ottamaan itse mutaa ja alkaa levittämään sitä joka puolelle. Emma levitti mudan selkääni. Kuskini oli pyytänyt kamerani ja otti ahkerasti kuvia jokaisesta vaiheesta. Kun muta oli levitetty, sen piti kuivua, jotta se pääsisi vaikuttamaan kunnolla. Tässä vaiheessa aurinko katosi pilvien taakse, joten kuivuminen vei hieman pidempään, kun aurinko ei ollut auttamassa.

Mutainen nainen :D

Vihdoin muta oli kuivunut tarpeeksi ja minut pyydettiin ensimmäiseen altaaseen pesemään muta pois. Kun olin menossa altaaseen, sinne meni juuri ennen minua iso musta mies, jolla ei ollut mutaa. Ihmettelin, miksi hän sinne menee ja hän jäi vieläpä siihen rappusten alapäähän tielle niin, että en päässyt lammikkoon. Kysyin häneltä, onko hän tulossa pois vai jääkö hän sinne. Hän sanoi jäävänsä. Niinpä minä menin myös lammikkoon. Mies kehotti olemaan varovainen ja neuvoi montako rappusta veden alla vielä on ja lopulta viimeisen rapun jälkeen sanoi, että nyt ei ole enää rappuja, on vain pelkkää mutaa ja lehtiä. Mitään eläimiä ei kuulemma tarvinnut pelätä. Sinne mutaan sitten astuin ja upposin saman tien polvia myöten. Siinä vaiheessa minulle selvisi, että mies on lammikossa ihan minua varten. Hän auttoi minua pesemään mudat pois. 

Kun mudat oli pesty, nousin mutalammikosta ja minut ohjattiin seuraavalle altaalle. Nyt vuorossa oli kuuma lähde, jossa lämpötila oli jossain 40 asteen kieppeillä. Altaaseen oli oikein mukava pulahtaa! Samaan aikaan alkoi ensimmäiset sadepisarat putoilla taivaalta. Nopeasti sade yltyi melko rankaksi ja tuntui niin mukavalta lillua kuumassa lähteessä trooppisen sateen ropistessa. Eipähän tarvinnut pelätä kastumista, kun oli jo muutenkin valmiiksi märkä. Tämä allas oli ns. kakkosallas, johon tultiin aina mutalammikon jälkeen huuhtomaan vielä loputkin mudat pois. Viimeisenä oli vielä allas, jonka vesi oli taas astetta vilpoisempaa (lue jotain 30 asteen päälle) ja siinä vesi oli jo aivan kirkasta. Näiden kolmen altaan jälkeen muta oli huuhdottu pois ja iho ja hiukset tuntuivat niin pehmeiltä. Ihan lopuksi otin vielä viileän suihkun ennen kuin puin vaatteet päälle.

Kotimatkalla kyselin kuskilta paikallisten palkkatasoa. Hän kertoi markettien kassoilla työskentelevien tienaavan 2,50 dollaria tunnissa. Työtunteja viikossa on 42-48. Kuukausipalkaksi maksimitunneilla muodostuu näin ollen 480 dollaria eli vajaat 200 euroa. Kuski kertoi itse saavansa palkkaa 120 dollaria viikossa, mutta hänen tienestejään lisää tipit, mitä turistit maksavat. Auto ei siis itse omistanut autoa vaan teki töitä renkinä. Mietin vaan, että kun itse maksoin 70 dollaria muutaman tunnin reissusta, niin aika vähän kuski siitä itse saa...

Takaisin resorttiin päästyäni huuhtelin uikkarit, joista lähti edelleen erittäin mutainen vesi! Valkoinen, pyyhkeenä käyttämäni, vauvan riepu ei sekään kyllä ollut enää valkoinen, joten pesin sen ja levitin ulos kaiteelle kuivumaan. Sitten keräilin muistitikun, kameran, iPadin ja kännykän kaikkine tarvittavine piuhoineen ja lähdin respan yhteydessä olevan oleskelutilan tietokoneelle kopioimaan Dominikaanisen ja Fidzin tähänastiset kuvat tikulle. Yleensä kopioin kamerasta ottamani kuvat Padille, josta pystyn käyttämään niitä blogipäivityksiin ja Fb:iin. Nyt Padin tallennustila alkoi olla vähissä, joten oli aika tehdä varmuuskopio tikulle, että voi tyhjentää kuvat Padilta uusia kuvia varten. Hetken aikaa jouduin kikkailemaan koneen kanssa ennen kuin löysin tavan siirtää kuvat suoraan Padilta tikulle tallentamatta niitä välillä koneelle. Onneksi olin jo Ullalta ja Markolta kuullut, että on turha yrittää käyttää koneen edessä olevia usb-portteja, koska ne ovat ihan ruosteessa. Niinpä vedin keskusyksikön ulos ja liitin tikun ja piuhat takaa löytyviin portteihin. Vähän vajaat 1500 kuvaa siirtyi hitaasti mutta varmasti talteen myös tikulle, joten nyt on kuvat tallessa kameran lisäksi tikulla.

Kaatosade ja yksi resortin henkilökunnasta läpimärkänä sateessa.

Tuossa kuvia kopioidessa alkoi taas sataa. Tällä kertaa satoikin sitten oikein reippaasti. Vettä tuli aivan kaatamalla. En ole vielä sateen jäljiltä käynyt katsomassa missä kunnossa kaiteelle kuivumaan jättämäni pyyhe on. Toivottavasti on edes tallella. Kun kerran satoi, jäin tähän oleskelutilaan kirjoittelemaan viimeisiä blogikuulumisia ennen joulua. Huomenaamulla hyppään katamaraaniin ja menen joulun viettoon pienelle Wayalailain saarelle. Siellä on vain maksullinen, langallinen netti. Joten taidan olla Padini kanssa viikon jokseenkin netittömänä. Ehkäpä heillä on joku yleinen kone, jota voi tarvittaessa käyttää, mutta sillä ei hirveästi viitsi aikaa viettää. Josko sitä keskittyisi enemmänkin snorklaukseen, riippumatossa tai rannalla löhöilyyn ja kirjoihin. Joulustressistä ei ole tietoakaan. Tiedossa on taatusti elämäni rennoin joulu. Kolmesti päivässä saa kävellä valmiiseen ruokapöytään, eikä muutenkaan tarvitse hössöttää itse mitään. Tykkään! 

Ennen kuin vetäydyn paratiisisaarelleni, haluan toivottaa jokaiselle lukijalleni jo näin etukäteen erittäin rauhaisaa ja levollista joulua! Eihän unohdeta joulun perimmäistä tarkoitusta ja ketä jouluna juhlitaan!