Viikon ehdottomia kohokohtia ovat olleet vierailut Nancyn kotona, jonne minut siis toivotettiin tervetulleeksi milloin vain Nancy myös kutsui minut syömään. Kysyin, saisinko tulla kokkaamaan yhdessä hänen kanssaan ja sehän sopi. Sovimme, että menen lauantai-iltana ja sitten kokkaamme yhdessä. Kun menin, oli jo pimeää. Hieman ihmettelin, kun Nancyn talokin oli aivan pimeä. Siksi kysyinkin tien vieressä sijaitsevan Nancyn siskon kauppakojulta Nancya. Minut pyydettiin istumaan ja joku lähti Nancyn talolle. Hetken päästä Nancyn toinen poika tuli hakemaan minua ja pyysi kohteliaasti ihan englanniksi minua seuraamaan häntä. Suuntasimme yhdessä kohti pimeää taloa. Nancy huuteli sisältä tervehdyksen ja pyysi tulemaan peremmälle. Hän tuli taskulampun kanssa vastaan. Kylältä oli sähköt poissa. En ollut kiinnittänyt siihen huomiota, sillä monilla kyläläisillä on omat generaattorit, joiden avulla heillä oli valot. Nancyn perheellä ei generaattoria ole, joten päivällisvalmistelut aloitettiin kynttilänvalossa. Onneksi hellat täällä ovat kaasuhelloja, joten sähköjen puuttuminen ei ruuanlaittoa häiritse. Pienessä keittiössä Nancy kokkaili, eikä antanut minun auttaa. Olin vieras. Niinpä istuin seurana ja hiljaa mielessäni ajattelin, että ehkä onkin parempi, etten näe ihan kaikkea... Onneksi olen ollut maassa jo hyvän aikaa ja vatsa on tottunut jo täkäläiseen bakteerikantaan.
Siinä istuessani huomasin hämärästä huolimatta jotain liikettä seinällä takanani. Katsoin tarkemmin ja torakkahan se siinä! Kerroin havainnostani Nancylle ja sitten alkoi torakkajahti. Hetken päästä ihmettelin, kun Nancy heitti juuri kattilasta valuttamaansa jamssien ja bataattien vielä kuumaa keitinvettä lattialle nurkkaan ja heti perään vielä seinälle. Kysyin miksi ja Nancy totesi, että siellä oli pieni rotta! Rotta oli jyrsinyt pienen kolon seinään aivan lattian rajaan ja siitä se yritti sisälle. Torakat ja rotat ovat täällä tavallisia vieraita kodeissa ja siksi onkin tärkeää huolehtia siitä, että ruokaa ei ole koskaan avonaisissa astioissa näkyvillä. Nancy kertoi, kuinka yksi mies oli syönyt ruokaa, joka oli ollut pöydällä kannella peitettynä, mutta kansi oli ollut hieman raollaan. Joku aika aterian jälkeen miehellä oli alkanut hurjat vatsakivut ja hänet vietiin lääkäriin. Mihelle tehdyt testit osoittivat, että hän oli syönyt rotan virtsaa. Rotta oli siis käynyt tarpeillaan ruoka-astialla!
Ruokaa laittaessaan Nancy kertoi, kuinka täkäläiset naiset raatavat kotona tehden kaikki kotityöt. Miehet eivät kotona auta missään. Sen sijaan miehet viettävät aikaa kavereiden kanssa ja aviomiehet voivat ihan avoimesti lähteä muiden naisten luo. Miehet ovat kuulemma uskottomia machoja. Siitä sain erittäin hyvän esimerkin, kun kävimme Nancyn kanssa hänen siskonsa kaupalla, jonka edessä istuskeli myös Nancyn yksi veli vaimonsa ja lapsensa kanssa. Nancy kertoi, että veli haluaisi naimisiin minun kanssani. Hän jättäisi raskaana olevan vaimonsa ja lapsensa ihan surutta. Ja tämän kaiken veli sanoi vaimonsa kuullen. Nancy kertoi myös kahden muun veljensä sanoneen samaa! Jostain kumman syystä en oikein lämmennyt tälle naimatarjoukselle. :D
Perjantaina olin huoneessani, kun kuulin Nancyn huutelevan minua ravintolan pihalla. Menin terassille katsomaa, mitä hänellä oli asiaa. Nancy oli tullut tekemään Rosille jalkahoitoa, mutta Rosi tunsi itsensä sairaaksi, joten Nancylla ei nyt ollutkaan töitä. Itselläni alkoi olla ruoka-aika ja olin hieman huolissani, mistä nyt saan ruokaa, jos Rosi kerran on sairas. Kysyin asiaa Nancylta, joka kertoi, että kyllä ravintolasta aina joku kokki löytyy. Niinpä tällä kertaa Koki kokkaili minulle aterian, joka olikin erilainen mitä olin vielä saanut. Siinä oli mm. mielenkiintoisella (hyvällä) tavalla paistettuja bataatteja ja keltaista juustoa, joka olikin oikein hyvää edellisen pahan juuston jälkeen.
Ruuan valmistumista odotellessa kalastajat saapuivat juuri rantaan päivän reissultaan. Peterkin oli kalastajaporukassa mukana. Menimme Nancyn kanssa katsomaan, millaisen saaliin miehet olivat saaneet. Ylpeänä saalis meille esiteltiin, ennen kuin se pikaisesti katosi paikallisten ravintoloitsijoiden matkaan. Nancykin sai muutaman kalan perheelleen laitettavaksi.
Perjantai-iltana menin taas kirkolle katsomaan, mitä siellä silloin tapahtuisi. Olin käynyt nettipaikassa ja paluumatkalla poikkesin Nancya tervehtimään. Tien toisella puolella, Nancyn kotia vastapäätä asuu yksi seurakuntalainen. Hän tuli tervehtimään, kun näki minut Nancyn seurassa. Lähdin tämän vanhemman naisen mukana kirkolle. Jo kauas kuului, kuinka joululaulut kaikuivat kirkossa hurjalla volumella. Sisään päästyämme musiikki oli niin voimakkaalla, että korviin ihan sattui. En kuitenkaan kehdannut työntää sormia korviin, vaikka mieli olisi tehnyt. Kaiholla ajattelin hotelin yöpöydällä olevia korvatulppiani (joita en muuten ole täällä kertaakaan vielä tarvinnut)... Perjantai-illan tilaisuus oli mielenkiintoinen. Mitään en tietenkään ymmärtänyt mitä siellä puhuttiin, mutta monet eri seurakuntalaiset esittivät vuorollaan jonkun ohjelmanumeron, kuka lauloi, kuka lausui jotakin. Illan päätteeksi oli vuorossa jonkinlaiset arpajaiset. Osa seurakuntalaisista oli tuonut mukanaan jonkun nyytin, jotka kaikki kerättiin yhteen. Nyytin arvottiin sitten niiden tuojien kesken siten, että jokainen sai nimilapun. Kenen nimi omassa lapussa oli, sille itse tuotu nyytti annettiin. Mitä noissa pienissä nyssyköissä oli, ei minulle selvinnyt, mutta kaikilla tuntui olevan oikein hauskaa. Kun kävelin tilaisuuden jälkeen rantaan hotelille, mopo pysähtyi vierelleni. Nuori pari kirkosta tarjosi minulle kyytiä. Nainen olisi jäänyt kävelemään ja minä olisin päässyt mopokyydillä rantaan. Enhän minä tietenkään voinut suostua siihen, joten kieltäydyin kohteliaasti ja jatkoin kuutamokävelyäni rannalle.
Sapattiaamuna jumalanpalveluksen piti alkaa yhdeksältä. En pitänyt mitään kiirettä kirkkoon ja kello oli kymmenen yli yhdeksän, kun saavuin kirkolle. Pastori kahden poikansa kanssa oli vielä ulkona. Mopojakaan kirkon edessä ei ollut vasta kuin kaksi. Kun astuin kirkkoon sisään, siellä oli vain yksi nuoripari ja yksi vanha mies. Totesin, että en siis ollut yhtään myöhässä. Noin 20 yli yhdeksän pastori tuli sisälle ja aloitti tilaisuuden. Paikalla ei ollut vielä kymmentäkään ihmistä. Pikku hiljaa ihmisiä kuitenkin valui lisää paikalle ja lopulta yhdentoista aikaan kaikki olivat tainneet ehtiä kirkkoon. :) Jumalanpalvelus kesti täkäläiseen tapaan kolme tuntia. Mitään en taaskaan ymmärtänyt, mutta tuntui vaan niin hyvältä saada olla omiensa joukossa.
Sunnuntaille olimme sopineet Nancyn kanssa lounastreffit. Tällä kertaa meidän piti kokata "oikeassa" keittiössä. Oikea keittiö on ulkokeittiö, jossa ruoka tehdään avotulella. Olimme sopineet, että menen 10 ja 11 välillä ja tällä kertaa oikeasti kokkaamme yhdessä. Kun saavuin paikalle, Nancya ei ollut missään. Lopulta Nancy löytyi naapurissa olevasta kirkosta, jonka ovelta Nancy huikkasi tulevansa ihan hetken päästä. Päätin käydä pikaisesti odotellessani nettipaikassa tekemässä seuraavan huonevarauksen. En ehtinyt perille nettipaikkaan asti, kun mopo ajoi viereeni ja mies alkoi selittää kovasti jotain. Mies oli tuttu seurakuntalainen. En tajunnut, mitä hän yritti sanoa, mutta kun hän sanoi Nancy, näin, että Nancy seisoi kadulla kotinsa edessä ja viittoili minulle. Näytin miehelle, että käyn nopeasti netissä ja tulen sitten.
Kun pääsin Nancyn luo, hän kertoi heränneensä aikaisin ja oli jo kokannut osan ruuista. Pavut, porkkanat, perunat ja kananmunat oli jo keitetty ja munakoisot olivat avotulella paistumassa. Nuo munakoisot olivat jotain, mitä kovasti odotin. Nancy laittoi ne ensin kokonaisina avotuleen paistumaan. Siinä ne muhivat kypsiksi ja sitten ne laitettiin kylmään veteen jäähtymään. Sen jälkeen ne kuorittiin ja niistä riivittiin siemenet pois. Loppu muusattiin haarukalla ja paistettiin padassa öljyssä yhdessä sipulin, paprikan ja mausteiden kanssa. Tuloksena oli älyttömän hyvää, sopivasti savulle maistuvaa tahnamaista ruokaa!
Tällä kertaa minullekin löytyi jotain pientä tekemistä ruuanlaitossa. Enimmäkseen kuitenkin Nancy teki ja minä ihmettelin. Ihmettelemistä riitti myös siinä, kuinka Nancyn kodissa ihmisiä tuli ja meni. Lapsia pyöri paikalla vaihteleva liuta ja he katsoivat piirrettyjä. Yksi pieni poika kuljeskeli pelkässä t-paidassa ja kun tuli hätä, pisut laskettiin siihen maalattialle! Nancy ei oikein tästä tykännyt ja kertoi, että hänen lapsensa ovat jo alta vuoden vanhoina oppineet potalle, eivätkä ole koskaan pissineet nurkkiin. Mutta koska talo on vielä keskeneräinen, Nancy totesi, että hän ei nyt jaksa niin kauheasti välittää, mutta sitten kun talo on valmis, hän ei kyllä anna ensinnäkään väen kuljeksia niin kuin nyt eikä lapset todellakaan pissi lattialle!
Nancyn perheen olohuone.
Ruuanlaitto täällä on todellakin minun mieleen! Ruoka tehdään tuoreista raaka-aineista ja kaikki kasvikset ja vihannekset ovat luomua. Toki se tosiasia on hyvä pitää mielessä, että näissä oloissa ruuan valmistamiseen menee melkoisesti aikaa. Pikaruokakäsitteen voi totaalisesti unohtaa! Raaka-aineiden saatavuus vaihtelee kovasti. Ruoka tehdään siitä, mitä sattuu saatavilla olemaan. Hedelmiä täällä ei juurikaan näe. Kylään tultuani löysin yhdestä kojusta banaaneita, joita onneksi ostin reilusti, mutta kun ne loppuivat, lisää ei mistään löytynytkään. Mitään muita hedelmiä en kauppakojuissa ole nähnyt. Ravintolassa sain yhtenä päivänä tuorepuristettua ananasmehua. Tarjolla olisi ollut myös sitruunamehua. Koska täällä on nyt talvi, ei ole hedelmien satokausi ja siksi kylällä ei niitä näy.
Olin etukäteen kuullut, että viikonloppuisin rannalle tulee paljon paikallisia kylän ulkopuolelta aikaa viettämään. Kun sunnuntaina lounaan jälkeen palasin rannalle ja ajattelin käydä uimassa, olin suorastaan hämmästynyt, kuinka paljon väkeä tähän asti niin tyhjällä rannalla oli. Aikaisemmin uintireissuillani olin jakanut meren korkeintaan kahden muun ihmisen kanssa, nyt rantavesi kuhisi lapsia ja oli siellä muutama aikuinenkin. Piti ihan katsoa, sopiiko sinne enää sekaan, sillä uimiseen hyvää rantaa on niin vähän. Hyvin sinne mahtui sekaan ja näin pääsin huuhtomaan päivän pölyt mereen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti