Las Galeras

Vastaanotto La Haciendassa oli lämmin. Vastassa oli hymyilevä Pauline, joka itsekin on täällä vieraana, mutta vakivieras jo vuosien ajan ja viipyy täällä aina useita kuukausia kerralla. Hän auttaa paikan emäntää, Karinia, aina kun Karin apua tarvitsee, siivoaa, ottaa vieraita vastaan ja puuhastelee kaikkea muutakin mahdollista. Karinilla on 10 hevosta, kanoja, koiria ja kissoja. Hevoset ovat kaikki löytöhevosia, jotka ovat olleet löytöhetkellä lähes kuoleman kielissä ja Karin on hoitanut ne kuntoon. Pauline näytti minulle vuoteeni huoneessa, joka oli vaihteeksi pieni järkytys. Huoneessa oli kerrossänky ja parisänky. Olin netissä nähnyt kuvan huoneesta, jossa oli kolme erillistä vuodetta. Huoneeseen kuuluva kylpyhuone oli yhteinen toisen huoneen kanssa. Siinä netin kuvassa olevassa huoneessa oli oma kylppäri. En jäänyt kuitenkaan asiaa sen enempää murehtimaan, vaan jätin tavarani, vaihdoin bikinit päälle ja lähdin rannalle yhdessä Robinin kanssa, joka on kokkina yhdessä kylän ravintoloista ja oli vierailulla La Haciendassa. Robin oli matkalla takaisin kylään, jonne pääsee kävelemään rantaa pitkin.

Rannalla oli kylän ainoa all-inclusive hotelli ja sen ranta-alue, mutta pieni pätkä rantaa oli myös yleisessä käytössä. Siihen jäin uimaan ja Robin jatkoi matkaansa. Ranta ei ollut mitenkään miellyttävä uida, sillä merenkäynti on ollut jo jonkin aikaa hyvin hurjaa ja vesi rannassa oli hyvin hiekkaista ja täynnä pohjasta irronnutta merilevää ja puista karissutta roskaa. Pulahdin kuitenkin huuhtomaan matkan hiet ja sitten päätin kävellä rannalla kylälle päin katsomaan, mitä kaikkea rannalta löytyy. Kävelin lähes kylään saakka, vaikka en sitä silloin vielä tiennytkään.

Palasin La Haciendaan ennen pimeää. Totesin, että vaikka olin varannut vain yhden vuoteen kolmen hengen huoneesta, sain jälleen koko huoneen itselleni. Kokkailin ruokani ja jäin oleskelualueelle yrittämään nettiyhteyttä, jonka saaminen täällä on välillä todella työlästä. Wifi-signaali on niin heikko. Lopulta, pitkän ajan kuluttua, onnistuin yhteyden luomaan. Kun palasin huoneeseeni, suljin ikkunat ja tajusin, että huone on täynnä kaikenlaisia ötököitä. Ei auttanut muu kuin alkaa jahdata niitä. En halunnut tappaa niitä vaan päätin heitellä ne ikkunasta ulos. Otin pyykkikasasta yhdet alushousut, joita ajattelin käyttää apuna ötökkäjahdissa. Kun levitin alkkarit, niiden poimuista putosi lattialle valtavan kokoinen torakka! Jahti alkoikin siis torakan jahtaamisella. Sain sen kiinni ja heitin ulos. Sitten aloin jahdata muita ötököitä, joita oli tuhoton määrä. Tehtävä tuntui toivottomalta! Lopulta kuvittelin heitelleeni kaikki ulos, mutta jostain niitä ilmestyi aina vaan lisää. Viimeisiä en enää heittänyt ulos, vaan tapoin armottomasti. Vihdoin sammutin valot ja luulin voivani alkaa nukkua. Pimeässä alkoi kuitenkin hohtaa välittömästi jotain vihreää valoa, joka liikkui ympäriinsä huoneessa. Ei auttanut muu, kuin vielä nousta ylös ja jahdata tuo valaistu otus. Täytyy sanoa, että mitenkään iloisin mielin en nukkumaan mennyt. Kauhulla ajattelin, että tässä paikassa pitäisi yöpyä vielä kaksi yötä lisää.

Keskiviikkona päätin lähteä Playa Rinconiin, rannalle, joka rankataan monissa paikoissa yhdeksi maailman kauneimmista rannoista. Rannalle pääsee joko motoconcholla tai veneellä. Molemmat maksoivat jokseenkin saman verran, joten päätin valita venekyydin. Veneet kulkivat samalla ajatuksella kuin guaguat. Kun matkustajia on tarpeeksi, vene lähtee. Kun tulin rantaan, siellä ei ollut ketään muuta kyytiä odottamassa. Minua pyydettiin odottamaan. Istuin odottelemaan ja tajusin unohtaneeni kirjan huoneeseeni. Hieman harmitti, sillä rannalla olisi ollut niin hyvää aikaa lukea. Jonkun aikaa odoteltuani rantaan ilmestyi mies, joka oli myös matkalla Playa Rinconiin. Muita lähtijöitä ei tullut, vaikka vielä tovi odoteltiin. Niinpä vene lähti viemään vain minua ja tuota toista valkoihoista. Mies vaikutti aika hiljaiselta, emmekä puhuneet mitään toisillemme. Mies puhui espanjaa ja jutteli jonkun verran kipparimme kanssa.

Merenkäynti oli kovaa ja matka pienellä veneellä oli aika huikea isossa aallokossa. Kippari oli kuitenkin taitava ja jopa aivan kastumatta pääsimme perille. Sitten alettiin neuvottelemaan mihin aikaan palaamme takaisin. Matkatoverini puhui sekä espanjaa että englantia, joten oli helppoa sopia kipparin kanssa paluuaikaa. Sitä miettiessämme kysyin, mitähän kello nyt mahtaa olla. Matkatoveri kysyi sitä kipparilta ja toisti minulle kellon ajan... selvällä suomen kielellä! Hölmistyneenä totesin, että jaa, sinäkin olet siis Suomesta... Tuohon mies ihmetteli, että mitä, oliko hän tosiaan puhunut suomea. Niinpä niin, tyypilliset suomalaiset samassa veneessä. Muille ei puhuta, ennen kuin on pakko. :D Kävipä siinä jutustellessamme selväksi sekin, että mies oli kotoisin Lahdesta. Tänne asti piti tulla, että tapasi lahtelaisen!

Playa Rinconin ranta oli minulle pettymys. Se ei vastannut ollenkaan niitä odotuksia, mitä kaikista kuvauksista olin lukenut. Samaa sanoi tuo toinenkin suomalainen. Varmaankin yksi syy, miksi ranta ei säväyttänyt, oli tuo merenkäynti. Aallot löivät rajuina rantaan ja rantavesi oli täälläkin sameaa ja roskaista (luonnon roskaamaa). Mutta tulihan sekin nyt nähtyä ja ensimmäinen suomalainen reissun aikana tavattua.

Olimme sopineet Paulinen kanssa, että menemme illalla kylälle syömään ravintolaan, missä Robin on töissä. Pauline oli jo kylällä ja minä sain sinne kyydin Karinilta, joka oli menossa hakemaan jotain tavaroitaan sieltä. Tapasin Paulinen ravintolassa, mutta Robin ei ollut tullut vielä töihin. Pian Robin kuitenkin ilmestyi, mutta ei ollut vielä aloittamassa töitä, vaan liittyi meidän seuraamme jutustelemaan, ennen kuin häipyi vielä suihkuun päivän reissun jäljiltä ennen töiden aloittamista. Minä käytin tilaisuuden hyväksi ja lähdin käymään pankkiautomaatilla, joka oli kuitenkin rikki, enkä saanut nostettua rahaa seuraavan päivän ratsastusretkeä varten. Onneksi reissun pystyi maksamaan myös PayPalin kautta, joten en ollut pulassa ilman lisäkäteistä. Automaatilta lähtiessäni luokseni tuli rastatukkainen, nuori, musta mies. Pauline olikin kertonut hänestä jo etukäteen. Hänellä oli matkamuistomyymälä kadun toisella puolella ja hän toivoi minun tulevan katsomaan hänen myymäläänsä. Menin katsomaan, vaikka tiesin jo etukäteen, että mitään en sieltä osta. Yhtään ylimääräistä kannettavaa en rinkkaani ota. Mies esittäytyi Flavoriksi ja oli äärettömän ystävällinen. Hän tarjosi minulle maistiasen täkäläisestä jonkinlaisesta kansallisjuomasta, Mama Juanista.

Kun palasin ravintolaan, Robin oli palannut Paulinen luo ja heidän kanssaan oli toinenkin mies, Eric. Pian selvisi, että Ericin sukujuuret ovat Suomessa. Hänen isoisänsä oli suomalainen, Ukkola nimeltään. Ilta vierähti mukavasti Paulinen ja Ericin seurassa Robinin lähdetttä keittiön puolelle. Välillä hänkin piipahti seuraamme, kun ei ollut tilausta vetämässä. Syötyämme päätimme Paulinen kanssa kävellä rantaa pitkin takaisin La Haciendaan. Ilta oli säkkipimeä ja tähtitaivas uskomattoman upea! Onneksi meillä kummallakin oli hyvät taskulamput, joten matka pimeässä ei ollut mikään ongelma.

Ensimmäisestä illasta olin oppinut, että huoneesta on syytä pitää valot pois ja ikkunat kiinni illalla, jos ei halua ötökkölaumaa seurakseen. Niinpä tällä kertaa sain ötökkövapaan illan, lukuunottamatta kylppärissä majailevaa torakkaa, jonka onnistuin nitistämään vasta torstai-iltana. Jo toisen kerran sain myös huomata, että vaikka olin varannut vain vuodepaikan, sain itselleni koko huoneen koko ajaksi. 

Torstaiaamuna vuorossa oli hevosretki yhdessä Karinin kanssa. Karin järjestää retkiä ja on valmis lähtemään vaikka vain yhden ihmisen kanssa. Koska en ole ratsastanut kuin muutaman kerran, Karin piti minusta hyvää huolta ja kärsivällisesti opasti ja neuvoi kaikessa mahdollisessa. Kävimme ensin pyörähtämässä lähirannalla pienen lenkin, jonka varrella näin upean linnan, joka on kuulemma yksityinen viikonloppukoti. Varsinainen retkemme suuntautui Playa Madamalle, pienelle, syrjäiselle hiekkarannalle. Täälläkin aallot olivat niin kovat, että jätin uimisen väliin. Kiipesimme ylös näköalapaikalle, josta oli upeat näkymät rannalle ja merelle. Kävimme myös luolassa, jossa oli valtavasti lepakoita ja näimmepä siellä muutaman hurjan ison skorpionihämähäkin ja pienen pienen maaravun.

Ratsastusretken jälkeen lähdin vielä paikalliselle rannalle kävelemään tarkoituksenani kävellä siellä lähellä olevalle luolalle, jossa on yksi geokätkö. Otin muutaman reissajan mukaani jättääkseni ne kätköön. Luolalle kävellessäni kävelin kauniin, lähellä rantaa olevan talon ohi. Nurmikolla, palmun alla istui mies, joka yritti kovasti jutella minulle espanjaksi jotain. En ymmärtänyt ja jatkoin matkaa. Vähän matkan päässä pysähdyin ottamaan valokuvia ja mies ilmestyi paikalle. Hän selitti jotain vuorista ja mafiasta, joka ryöstäisi minulta tavarani. Hän kaivoi taskustaan kortin, jonka mukaan hän oli poliisi. Ajattelin hänen yrittävän tarjota minulle suojelusta matkalla luolalle, mutta jatkoin kuitenkin matkaani ja hän jäi paikoilleen.

Löysin luolan ja pienen etsimisen jälkeen kätkönkin. Sain jätettyä sinne neljä reissaajaa ja yhden otin sieltä matkaani mukaan. Palasin samaa reittiä takaisin ja tuo mies istui jälleen palmun alla. Kun tulin kohdalle, hän nousi ylös ja tuli juttelemaan. Mies oli äärettömän ystävällinen ja juttelimme monenlaista, vaikka yhteistä kieltä ei ollut. Mies esittäytyi Feliksi ja vinkkasi minut seuraamaan. Hän lähti kävelemään kohti tuota kaunista taloa. Menimme talon terassille, jossa oli pieni uima-allas. Feli näytti minulle, että voisin mennä uimaan. Hetken epäröin, mutta päätin kuitenkin mennä. Feli kävi laittamassa poreet altaaseen ja katosi hetkeksi taloon sisälle. Pian hän tuli takaisin ulos uimahousuissa ja liittyi seuraani altaaseen. Olin aivan otettu moisesta vieraanvaraisuudesta. Kysyin, onko talo Felin, johon hän totesi, että ei, hän on siellä vartijana. Talo oli nyt tyhjillään ja vasta joulun alla sinne tulisi väkeä.

Tähän kelpasi pulahtaa :)

Kovasti kiitollisena tästä hienosta kokemuksesta jatkoin matkaani takaisin La Haciendaan, tosin matkalla vielä hetkeksi jäin lukemaan rannalle.