Singapore pähkinänkuoressa

Lento Balilta Singaporeen oli myöhässä. Ei onneksi paljoa, mutta sen verran, että kun vihdoin olimme saapumassa Singaporeen, jouduimme kaartelemaan kentän läheisyydessä hyvän tovin, ennen kuin meille löytyi rako laskeutumiseen. Käytäväpaikalta ei päässyt edes ihailemaan maisemia ilmasta käsin. Kun sitten saimme luvan laskeutua ja pääsimme purkautumaan koneesta kentälle, oli ihan mielenkiintoista nähdä, miltä näyttää yksi maailman parhaaksi rankattu lentokenttä. Pikaisen läpikävelyn perusteella kenttä ei mitenkään erityisesti näyttänyt poikkeavan muista, mutta ehkä sen hyvyyden olisi nähnyt, jos olisi joutunut viettämään aikaa kentällä. Nyt ei tehnyt mieli jäädä yhtään ylimääräistä hetkeä kentällä viettämään. Halusin päästä mahdollisimman pian hostelliin ja syömään.

Olin varannut kolmeksi yöksi majoituksen Five Rocks hostellista. Edellisenä päivänä olin saanut hostellilta sähköpostia, jossa oli kerrottu hintoineen, mitä vaihtoehtoja kentältä oli päästä hostellille. Juna olisi ollut edullisin (2,20 Singaporen dollaria eli 1,5 euroa), mutta päädyin helpompaan vaihtoehtoon ja valitsin shuttle bussin, joka maksoi 9 dollaria (6 euroa), mutta vei suoraan hostellin ovelle saakka. Kentältä nostin myös käteistä. Kuvittelin nostavani aika reilusti muutaman päivän tarpeisiin, kun nostin 250 dollaria (noin 170 euroa). Majoitus maksoi 90 dollaria, joten käyttörahaa jäi vielä 160 dollaria, mikä tuntui paljolta. Koska suunnitelmissani on käydä myös Bruineissa, ei haittaisi, vaikka rahaa jäisi, sillä Singaporen dollarit ovat käypää rahaa myös siellä.

Shuttle bussi maksettiin tiskille ja sitten jäätiin odottamaan, että kuski tulee aikanaan hakemaan kyytiin. Pian kuski tulikin ja huomasin olevani ainoa kyytiläinen tässä bussissa. Ajoimme kuitenkin vielä toisen terminaalin kautta, mistä kyytiin tuli muutaman lisämatkustaja. Matka lentokentältä kaupunkiin oli vaikuttava. Neljä kaistaa veti yhteen suuntaan, kaikki ajoivat liikennesääntöjen mukaan, ruuhkista ei ollut tietoakaan ja tietä reunusti aivan mahtavat kukkivat pensaat! Ympäristö oli todella siistiä ja kauniisti laitettua. Kun lähestyimme kaupunkia, edessä avautui näkymä muutamille Singaporen kuuluisimmille nähtävyyksille. Siinä oli valtavan kokoinen maailmanpyörä ja joen takana kolmetorninen hotelli, jonka kattotasanne yhdistää tornit toisiinsa. 

Hostelli oli positiivinen yllätys. Olin varannut majoituksen kahdeksan hengen naisten huoneesta. Huone sijaitsi vain naisille tarkoitetussa kerroksessa ja oli ihanan pinkki. :D Huoneeseen päästäkseen piti kahdesta ovesta tulla ensin avainkortilla sisään ja vielä huoneen ovesta avaimella. Huoneessa oli jokaiselle oma lukollinen kaappi. Kämppiksiä ei ollut kuin kaksi - toinen saksalainen, toinen jenkki. Tosin seuraavaksi yöksi tuli pari lisää ja viimeisenä yönä huone olikin jo täynnä.

Hostelli sijaitsi arabialaisella alueella. Lähistöllä oli katu, joka oli täynnä itämaisia kangas- ja mattokauppoja. Toisella kadulla oli lähi-idän alueen ravintoloita toinen toisensa vieressä. Siinä tuli syötyä joka päivä päivällistä - kolme iltaa, kolme erilaista kasvismoussakaa... Keskimmäinen oli ehdottomasti paras! 

Kadut arabialaisella alueella olivat värikkäitä. Tämä talo oli yksi hauskimmista.

Näyteikkunan ei suinkaan tarvitse olla aina perinteinen (ja tylsä).

Ensimmäisenä iltana en jaksanut lähteä hostellilta lähikortteleita kauemmas. Olin tyytyväinen, kun sain siitä ruokaa ja sitten oli aika huilia ja kerätä virtaa parin päivän tiiviiseen Singaporeen tutustumiseen. Tiistaiaamuna hostellilla nautitun aamiaisen jälkeen lähdin etsimään lähintä metroasemaa päästäkseni Orchard-kadulle, mikä on Singaporen ostosmekka. Kauppakeskusten takia en sinne kyllä ollut menossa, vaan siksi, että siellä metroasemalla myytiin Singapore turistipasseja, jollaisen olin päättänyt ostaa kahdeksi päiväksi. Sillä kun sai matkustaa rajattomasti julkisissa kulkuneuvoissa ja siihen sisältyi myös yhden päivän käyttöoikeus FunVee -hop on hop off bussiin samoin kuin jokilaivaan.

Passi maksoi 26 dollaria (17,50 €). Sen ostettuani päätin käydä vähän katsomassa, miltä se niin upeaksi sanottu ostoskatu näyttää. Olihan siellä kauppakeskuksia toinen toistaan upeampia. Parissa kävin pyörähtämässä ja toteamassa, että ne eivät olleet minua varten. Yhden kauppakeskuksen edessä oli hieman oudon näköistä sakkia ja totesin, että ehkä pitäisi näyttää tuolta, jotta sulautuisi shoppailijoiden joukkoon... 

Suunnistin seuraavalle lähimmälle metroasemalle tarkoituksena mennä jokirantaan maailmanpyörälle, josta FunVee-bussi lähtee. Ajattelin tehdä kaupunkisightseeingin saman tien. Busseja lähti vain tunnin välein. Olin aika tiukalla aikataululla liikkeellä. Metroasemalta piti kävellä jonkin matkaa bussipysäkille. En tietenkään löytänyt heti oikeaa pysäkkiä ja kun lopulta löysin perille, bussi oli juuri lähtenyt. Tunnin odottaminen ei houkutellut lainkaan, joten päätin käydä katsomassa, mihin aikaa jokiristeilylaiva lähtisi. Sen lähtöön oli aikaa vain vartin verran, joten suunnitelmani vaihtui lennosta ja päätinkin lähteä katselemaan kaupunkia joelta käsin.

Tuollaisella laivalla jokea pitkin seilattiin. Kiva oli nähdä vähän eri suunnasta kaupunkia.

Jokiristeilyn jälkeen vatsa alkoi ilmoitella, että olisi aika saada lounasta. Hyppäsin metroon ja suuntasin Intialaiseen kaupunginosaan. Intialainen ruoka kun kelpaa aina! Metroasemalta lähdin täysin päämäärättömästi kujille etsimään ruokapaikkaa. Ja siinä se sitten oli! Kamala ravintola!!! Ihan pakko oli mennä katsomaan, mitä se tarjoaa. Ruokalistoista ei saanut oikein mitään käsityistä, mitä annokset oikeasti pitivät sisällään. Tässä ravintolassa tilaus tehtiin kassalle ja ruoka maksettiin saman tien. Ilmeisesti katselin sen verran ihmeissäni ruokalistaa, kun yksi kassarouvista tuli luokseni kysymään, voisiko hän olla avuksi. Kerroin haluavani ei tulista kasvisruokaa. Yhdessä sitten listalta etsimme, mitä voisin syödä. Lopulta en oikein itsekään ollut perillä, mitä tilasin, mutta sen tiesin, että kasvisruokaa saan.

Kun sain ruuan eteeni, siinä olikin ihmettelemistä. Ruoka oli katettu tarjottimelle levitetyn banaanin lehden päälle. Siinä oli riisiä, kolmea erilaista muhennosta, kaksi lientä, jotain maissileivältä vaikuttavaa ja sitten kupillinen aivan omituista vihreää jotakin... Se ei ollut makeaa eikä suolaista. Se oikeastaan maistunut juuri miltään, mutta tuntui oikein hyvältä suussa sen jälkeen, kun oli ensin hyvässä uskossa lappanut suuhunsa ruokaa, jonka ei pitänyt olla tulista...

Lounastettuani pyörin hetken Little Indian kaduilla ja eksyin kauppaan, josta löysin muistitikkuja ja -kortteja. Olin varmuuskopioinut valokuvani tikulle viimeksi Australiassa ja sen jälkeen varmuuskopiot olivat vain iPadilla, jonka muisti oli jo aivan täynnä. Oli siis korkea aika hankkia uusi tikku (edellinen kun tuli Ausseissa täyteen). Maksoin 16 gigan tikusta ja 8 gigan kortista yhteensä 20 dollaria (13,50 €). Aika soppeli hinta... :D

Edellisellä viikolla ennen Singaporeen menoani Singaporen pitkäaikainen, rakastettu pääministeri, joka nosti Singaporen köyhyydestä yhdeksi maailman menestyväksi maaksi, kuoli. Hänen kuolemansa näkyi joka puolella katukuvassa. Kaduilla oli isoja panderolleja, jotka kunnioittivat edesmenneen pääministerin muistoa. Intialaisessa kaupunginosassa vastaan tuli tällainen.

Keskiviikkona pääsin sitten vihdoin tekemään sen bussikierroksen SIngaporeen. Bussi ajoi monien tärkeimpien nähtävyyksien kautta. Sataman huikean hieno puutarha olisi ollut ihan mielenkiintoinen käyntikohde ihan jalkautuakin, mutta se olisi tarvinnut enemmän aikaa. Niinpä tyydyin ihailemaan sitä vain bussista käsin. Nämä "puut" ovat iltaisin valaistuja ja satamassa on upea valoshow, joka sekin jäi tällä reissulla näkemättä. Olin iltaisin niin väsynyt, että hyvästä yrityksestä huolimatta en satamaan enää saanut itseäni hilattua valoshowta katsomaan.

Chinatown olisi ollut myös yksi kohde, missä olisi voinut jalkautua, mutta sekään ei kuulunut listalleni. Niinpä napsin kuvia bussista. Alla kuva Chinatownin kuuluisimmasta temppelistä.

Vaikka bussireissulla olisikin voinut hypätä bussista pois ja jatkaa taas seuraavalla, pysyin kyydissä koko matkan, sillä tarkoituksenani oli kiertoajelun jälkeen lähteä Sentosan saarelle. Saari itsessään oli mielenkiintoinen käyntikohde kaikkine nähtävyyksineen, mutta halusin sieltä hakea myös muutaman geokätkön. Saarelle pääsee joko monoraililla, köysiradalla tai kävelysiltaa pitkin. Menin kävelysiltaa. Heti sen alussa oli yksi geokätkö, jota olin edellisenä päivänä jo käynyt vähän etsimässä, mutta silloin ei onnistanut. Nyt kätkö löytyi välittömästi, kun satuin istahtamaan juuri oikeaan kohtaan.

Päivä oli jälleen kerran kuuma. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Onneksi kävelysillalla pystyi kävelemään varjossa. Saarelle päästyäni yritin lähteä suunnistamaan suoraan ensimmäiselle kätkölle. Sepä ei vaan ollutkaan niin yksinkertaista. Piti löytää oikea reitti kaikkien rakennusten välistä. Siinä reittiä pähkäillessäni totesin, että taidanpa lounastaa ennen kuin lähden kätköjä metsästämään. Ruokapaikkoja oli tarjolla monenlaisia. Päädyin Meksikolaiseen ravintolaan ja tilasin nachoannoksen. Tällä kertaa annoksessa oli kunnon kasa nachoja eikä sitä kuutta lastua, kuten Balilla. :D Tässä vaiheessa olin jo todennut, että lentokentältä nostamani rahat olivat huvenneet kummasti. Singapore on hintatasoltaan niin eri luokkaa kuin Bali. Onneksi luottokortti on olemassa! En enää halunnut nostaa lisää käteistä, joten maksoin loput tarvittavat ostokset ja ruuat kortilla - toivoen hartaasti, että korttia ei kopioitasi missään.

Sentosan saarta tituleerataan Singaporen viihdekeskukseksi. Siellä voisi helposti viettää päivän jos parikin kiertäen erilaisia nähtävyyksiä. Saarelta löytyy mm. Universal-studio, Madame Tussauds vahakabinetti, valtava leijona, jonka sisään (ja suuhun) pääsee, merimaailma, monenlaisia museoita ja upeat hiekkarannat. Saarella näkyi useita koululais- ja opiskelijaryhmiä opettajineen opiskelemassa. 

Ensimmäisen kätkön löydettyäni yritin suunnistaa seuraavalle, mutta päädyin paikkaan, missä oli tietyöt ja tiellä oli jalankulku kielletty. Siinä ihmetellessäni, miten ihmeessä pääsen rannalle, missä kätkö on, luokseni tuli joku henkilökuntaan kuuluva mies, joka kysyi, voisiko olla avuksi. Kerroin etsiväni tietä rannalle. Hän neuvoi ottamaan bussi nro kakkosen ja menemään sillä. Saarella on oma ilmainen bussiverkosto. Niinpä hyppäsin bussiin, jolla en päässyt kätkölle asti, mutta bussipysäkillä huomasin, että kätkölle pääsee minijunalla. Niinpä nousin junaan, jolla pääsin aivan kätkön viereen.

Kätkön haettuani menin hetkeksi ihailemaan rantaa. Taivaalle oli alkanut kerääntyä tummia pilviä. Itse asiassa koko taivas oli vetänyt melko mustaksi toiselta suunnalta. Jyrinääkin kuului ja leikkipä siellä taivaalla salamatkin. Piti ihan tosissaan miettiä, kuinka kauan on aikaa saarella vielä käytettäväksi, ennen kuin taivas repeää. Yhden kätkön päätin vielä hakea ja sitten palata kaupunkiin.

Kun palasin takaisin saaren kaupungin puolelle, huomasin joen toiselle puolelle laituriin ilmestyneen ison risteilijän. Enpä ollut aikaisemmin ajatellutkaan Singaporea risteilykohteena...

Kävelysillan jälkeen joen toisella puolella metroasemalle pitää mennä ison kauppakeskuksen läpi. Pistäydyin kurkistamaan, miltä näyttää H&M tällä maailmankolkalla. Menossa oli alennusmyynnit ja pian löysin itseni sovituskopista sovittamasta shortseja ja paitoja. Jostain kumman syystä tuo vaatevarasto (etenkin paidat) on reissussa rähjääntynyt melkoisesti ja toisaalta myös olen huomannut, että housut alkaa pudota jalasta... Marssin kaupasta ulos kolmen uuden paidan ja yksien shortsien kanssa. Vastaavasti hostellilla tyhjensin rinkasta roskikseen pahiten rähjääntyneet vaatteet.

Hostellin tietokoneella sain tehtyä varmuuskopiot kuvista tikulle. Kyllä noita kuvia onkin kertynyt... Kunhan täältä reissusta joskus kotiutuu, on edessä melkoinen urakka, kun pitää siirtää kaikki kuvat koneelle ja kansioida ne järkevästi. Mutta sitä ennen pitää ostaa uusi läppäri. Tietysti jos ajattelisi vain taloudellisesti, täältähän se läppäri kannattaisi ostaa, mutta kun haluan sen skandinäppiksellä.