Putki päällä

Niin siinä sitten taas kävi, että kun kätköilemään lähti niin se vei mennessään... Viime perjantaina oli hyvä aloitus Pimp My Pump -kätköjen parissa. Vähän jäi silloin kaivelemaan, kun pari jäi löytymättä. Seuraavana päivänä piti käydä paikkaamassa ne kirkkoreissulta illansuussa palatessa. Täällä nämä kirkkoreissut venyvät lähes poikkeuksetta iltaan. Tällä kertaa suuntasin Zagrebin suurimpaan adventtikirkkoon. Siellä minulla on jo useita tuttuja ja toivoinkin tapaavani heitä siellä, kun Marka ja Jakob olivat viikonloppua poissa - juhlimassa omia häitään Splitissä. Kyllähän niitä tuttuja siellä olikin! Iva oli kovasti ilahtunut näkemisestäni ja ystävällisesti tulkkasi minulle. Tapasin myös Durdan, joka oli kovasti helpottunut tulva-aluekomennuksen päättymisestä ja oli yhtä hymyä (niin kuin kyllä oli avustuskeskuksessakin). Jumiksen jälkeen kirjastonhoitajatäti tuli vetämään minua hihasta ja pyysi mukaansa kirjastoon. Olin käynyt hänen luonaan samalla reissulla kun kävin kristillisessä kirjakaupassa (tai oikeastaan kristillisen kirjakaupan myyjä vei minut kirjastoon katsomaan, löytyisikö sieltä jotain englanniksi). Silloin hän ei löytänyt minulle mitään luettavaa, mutta myöhemmin hän oli sittenkin löytänyt jotain. Ne hän halusi nyt minulle esitellä.

Iva kutsui minut lounaalle heidän kanssaan. Erittäin mielelläni lähdin, kun arkena täällä harvemmin tapaa ketään tuttuja, joiden kanssa voisi aikaa viettää. Tosin jälleen kerran törmäsin siihen, kuinka kasvissyöjä on täällä melkoinen harvinaisuus. Onneksi kuitenkin aina jotain syötävää löytyy ja minulle ainakin ystävien kanssa vietetty aika on tärkeämpää kuin se, että edessä olisi herkullinen gourmet ateria.

Kuvassa vasemmalta Iva, miehensä Rudi ja sisarensa Ana. Tässä ollaan jo valmiita lähtemään takaisin kirkolle illan tilaisuuteen. Täällä on tapana, että jumiksen lisäksi illalla kirkolla on vielä toinen tilaisuus.

Sunnuntaina olikin sitten special-päivä. Sain vieraita Suomesta!!! Koko täällä viettämäni kahden kuukauden aikana en ole tavannut yhtään suomalaista. Nyt Sloveniasta kansainvälisestä naisten kongressista palaamassa ollut Liisa kahden viittomakielen tulkkinsa kanssa halusi nähdä ennen paluulentoa vähän Zagrebia ja otti minuun yhteyttä, olisiko minulla mahdollisuutta tavata heitä. Olihan minulla ja näin pääsin turistioppaaksi Zagrebiin :) Olimme sopineet treffit keskusaukiolle ja kuinka ollakaan, juuri ennen tapaamisaikaamme paikalle ilmestyi paraati hevosineen, rumpaleineen ja sotilaineen. Kyseessä on joka sunnuntai tapahtuva näytösluonteinen vahdinvaihto. 

Kun kaksi sotilasta jäi seisomaan patsaan juurelle, turistit hyökkäsivät välittömästi kuvauttamaan itseään sotilaiden kanssa. Jostain siihen ilmestyi myös kaksi pikkutyttöä upeissa kansallispuvuissaan.

Liisan ja tulkkiensa kanssa teimme parin tunnin kaupunkikierroksen tutustuen ydinkeskustan tärkeimpiin nähtävyyksiin toriin, katedraaliin, kiviporttiin ja köysirataan. Matkan varrella löytyi paljon mielenkiintoista nähtävää ja kuvattavaa. 

Vaikka olikin sunnuntai, torilla oli myyjiä, jotka tosin olivat jo pakkailemassa tavaroitaan meidän sinne saapuessa. Kaikkea myytävää ei pystytty tunnistamaan, joten Liisa pääsi maistamaan, mitä tarjolla oli. Maistaminenkaan ei tosin tuonut selvyyttä, mitä tässä myytiin.

Tämän herran kanssa kaikki näyttivät haluavan kuvaan. Niinpä me liityimme porukkaan ja kuvautimme itsemme tämän jäykähkön isännän kainalossa. Kovin oli viileän oloinen, eikä tuo tuntunut yhtään lämpiävän, vaikka millainen neitonen kainaloon asettui :)

Yhden liikkeen seinästä löytyi aivan hassu peilisysteemi. Mehän innostuimme siinä hieman pelleilemään ja tottahan siitä piti kuva ottaa. Liisa tuossa keskellä ylempänä ei kyllä ole enää ihan tunnistettavissa :D

Kun Liisa tulkkeineen hyppäsi ratikkaan suuntana linja-autoasema ja lentokenttä, kello oli vasta kolme, joten vielä oli hyvää aikaa etsiä muutama geokätkö... Päätin hakea ensin pari kätköä ihan keskustasta, kun siellä kerran olin. Melkoisesti sai kyllä käyttää mielikuvitusta (ja kameraa), että sai logattua kätköt monista ympärillä hyörivistä jästeistä huolimatta. Kamera on osoittautunut erittäin hyväksi ulkopuolisten harhauttajaksi. Turisti kun haluaa kuvata mitä ihmeellisempiä asioita ja ennen kaikkea mitä ihmeellisemmistä kuvakulmista!

Maanantaiaamuna pohdiskelin, mitäköhän minun pitäisi tällä viikolla tehdä. Mahdollisen valokuvanäyttelyn järjestäminen Suomessa oli siinä vaiheessa, että sen eteen en oikein voinut tehdä enää mitään muuta kuin odotella vastauksia Suomesta lähettämiini sähköposteihin. Niinpä laitoin viestiä pomolleni ja kysyin, voisinko tehdä joitain vastauksia odotellessani. Vastaus oli jotakuinkin juuri sellainen kuin odotinkin. Hän ei tiedä, mitä minä voisin tehdä. Hän yrittää miettiä. Niinpä totesin, että jos ei pomo tiedä mitä minä voin tehdä, niin minä kyllä tiedän. Zagrebissa on vielä valtava määrä löytämättömiä geokätköjä ja kun kelikin oli kohdillaan, hyppäsin pyörän selkään ja suuntasin Novi Zagrebin puolelle metsästämään lisää löytöjä.

Kummasti siinä aikaa vierähtää, kun oikein innostuu. Ja kun vauhtiin pääsee, ei millään malttaisi lopettaa. Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että nälkähän tässä tulee. Mutta kun kaupunkialueella kätköilee, lähes joka kulmassa on joku kauppa tai kioski, josta saa syötävää, joten ostin pientä purtavaa ja etsin mukavan paikan istahtaa hetkeksi evästämään.

Tämän jotenkin niin tutun oloisen kirkon ylätasanteella oli tietysti yksi kätkö ja sen haettuani istahdin tasanteelta löytyneelle penkille nauttimaan auringon lämmöstä ja eväistäni. Tuota ristiä katsellessani mietin, miksi se näyttää niin tutulta. Jossakin kirkossa Suomessa ja varmaankin Lahden seudulla (?) on tuollainen samanlainen. En vaan saanut päähäni, missä kirkossa. Mieleen tuli vaan Ristin Kirkko tai Sovituksen Kirkko... Kuka osaa auttaa?

Mukavan kätköilypäivän päätteeksi kotiin vihdoin päästyäni sain viestin täkäläiseltä kätköilijältä. Hän oli jo pari kertaa kysellyt minua mukaan kätköilemään Maksimirin puistoon, mutta aina niin viimetingassa, että olin jossain muualla. Nyt sovimme, että tiistaina tapaisimme puistossa kätköilyn merkeissä. Luvassa oli aurinkoinen ja lämmin päivä, joten suunnitelma kuulosti oikein hyvältä!

Tiistaina suuntasin jo hyvissä ajoin ennen puolta päivää Maksimiriin. Mario tulisi vähän myöhemmin, joten minulla oli hyvin aikaa hakea muutama kätkö, jotka Mario oli jo löytänyt. Minulla oli myös kutkuttava tilaisuus päästä loggaamaan elämäni ensimmäinen FTF (olla siis uuden kätkön ensimmäinen löytäjä). Mario oli juuri edellisenä päivänä käynyt piilottamassa uuden kätkön ja sitä ei ollut vielä kukaan ehtinyt käydä etsimässä. Niinpä suuntasin ensimmäisenä sinne! Melkoisen tovin olin pyörinyt metsässä, eikä mitään löytynyt. Sen olen täällä kätköillessä jo oppinut, että annetut koordinaatit ovat hyvin suuntaa antavia. Ne eivät todellakaan vie nollapisteeseen. Niinpä olin melkoisen laajaa aluetta kolunnut ja jos kyseessä ei olisi ollut FTF, olisin varmaan jo luovuttanut. Tunnin olin jo kaikkia mahdollisia koloja tonkinut, kun Mario soitti. Purin hänelle turhautumiseni kätkön etsinnästä ja sain pienen lisävinkin, jonka jälkeen löysin kätkön välittömästi - noin 20 metrin päästä nollapisteestä...

Maksimirin puisto on aivan upea luontokohde lähes Zagrebin keskustassa. Olin aivan hämmästynyt, kun tajusin puistossa majailevan kilpikonniakin! Kätköilijät ovat piilottaneet puistoon melkoisen määrän kätköjä, joten siellä saa helposti päivän jos toisenkin kulumaan ihan vaan kätköillessä. Mario oli jo kahtena päivänä käynyt yrittämässä yhden uuden multikätkön selvittämistä, mutta toistaiseksi tuloksetta. Nyt hän oli saanut ratkaistua kaikki tarvittavat jutut ja hänellä oli lopullisen kätkön koordinaatit laskettuna. Sitä lähdimme yhdessä etsimään. Sieltähän se löytyikin ja Mario sai tästä FTF:n. Minäkin sen lopulta loggasin, vaikka vähän huijaukselta se tuntui, kun en ollut osallistunut millään tavalla multin ratkaisemiseen. Yhdessä kävimme myös muutaman muutaman kätkön hakemassa, ennen kuin tiemme erosivat. Mario lähti etsimään sopivaa kätköpaikkaa uudelle kätkölle ja minä halusin vielä löytää muutaman kätkön lisää.

Aivan puiston vieressä on jokin maatalousaiheinen opinahjo (ihan yliopistotasoinen). Kampukselta löytyi mm. tällainen vanha vekotin, johon tietysti oli piilotettu yksi kätkö :)

Joskus kätköillä voi törmätä mitä ihmeellisempiin virityksiin. Yleensä lokikirja on tapana suojata kosteudelta laittamalla se minigrip-pussiin. Tällä kätköllä oli käytetty hieman luovempaa ratkaisua lokikirjan suojaamiseen...

Juuri ennen auringonlaskua palasin kotiin 14 kätköä löytäneenä ja yli 20 km fillaroineena. Upea päivä kaikkinensa ja taas sai oikein extra-annoksen aurinkoa ja hyvää mieltä!

Keskiviikkoaamu aukeni sumuisena ja sääennusteet lupailivat iltapäivälle mahdollisesti vähäisiä sateita. Niinpä päätin lähteä heti aamusta liikkeelle etsimään ainakin yhdeksän kätköä, sillä sen jälkeen olisi 400 kätkön raja saavutettu. Tällä kertaa suuntasin joen rantaa pitkin länteen. Ensimmäisellä kätköllä oli huikeaa katutaidetta. Täällä on paljon taidokkaita graffiteja ja oikeasti voi puhua katutaiteesta. Muuten niin harmaat seinät ovat nyt paljon mukavampia katsella.

Tänään olin kuvitellut vain hakevani suht pikaisesti nuo tarvittavat yhdeksän kätköä ja palaavani sitten kotiin ennen sadetta. Mutta kuvitelmaksi jäi :) Yhdeksäs kätkö (joka muuten sijaitsi Ayrton Senna -autoradan portilla) kun löytyi, olin alueella, jossa oli monta muutakin kätköä. En siis millään olisi halunnut lähteä kesken kotiin. Kun ei sitä sadettakaan kuulunut. Tosin yksi pieni ongelma tuli vastaan. Kännykän akku alkoi olla aika loppu, kun en ollut ajatellut niin kauaa viipyväni. Vielä kuitenkin pari kätköä pystyin hakemaan. Toinen niistä oli tämä:

Enpä ole ennen noin isoa sammutinta nähnyt :D Ja kiinnittäkääpä huomiota, mitä kuvassa olevan ihmisen alla lukee...

Kun akku ei enää antanut periksi jatkaa kätköilyä, suuntasin joen toisella puolella sijaitsevaan Arena Center -ostoskeskukseen. Taas oli nälkä... En ollut ennen Arena Centerissä käynytkään, joten nyt kun olin muutenkin jo ihan siinä nurkalla, oli hyvä tilaisuus käydä katsomassa, millainen paikka se on. Iso ja hienohan tuo oli. Juuri, kun olin saapumassa Centerin pihaan, alkoi taivaalta tiputella ensimmäisiä vesipisaroita. Olin enemmän kuin tyytyväinen ajoituksesta! Löysin mukavan ruokapaikan, josta sai herkullisen falafelannoksen. Kävin myös ostamassa sormikkaat, kun aamut alkavat olla sen verran viileitä, että tällaiselle vilukissalle on mukavampi vetää hanskat käteen, jos joutuu kovin aikaisin joku aamu pyörän selkään hyppäämään. Kotiin ajellessa kävin vielä kurkistamassa, josko olisi ollut mahdollista käydä nyt loggaamassa muutama edellisellä kerralla loggaamatta jäänyt kätkö, kun jästit olivat parkkeeranneet aivan kätkölle. Ei onnistunut nytkään, mutta sen sijaan sain päähäni poiketa yhdelle sellaiselle kätkölle, mitä en viimeksi onnistunut löytämään hyvästä vihjeestä huolimatta. Nyt löysin sen käytännössä heti, enkä voinut kuin ihmetellä, miten ihmeessä en viimeksi sitä nähnyt! Mutta sellaista tämä kätköily on... Välillä on täydellinen puusilmä ja välillä taas kaikki löytyy heti.

Kuuden päivän putki on siis nyt takana... Saapa nähdä, kuinka pitkä putki tästä tulee. Ainakin tulee ulkoiltua. Tuolla minun fillarilla nämä parinkymmenen kilometrin lenkit ovat ihan kunnon kuntoilua. Ja yöllä uni maistuu!