Extemporee-reissu Sloveniaan

Niin ne päivät kuluu, vaikka noita vapaaehtoishommia ei edelleenkään ole tarjolla. Kätköilyputki on venynyt jo 11 päivän mittaiseksi (mikä on tähänastisen kätköilijäurani pisin putki) ja taitaa jatkua edelleen. Viime viikolla Martina, jonka kanssa olimme yhtä aikaa avustuskeskuksessa, aloitti työt Zagrebissa ja muutti tänne. Perjantaina treffasimme rautatieasemalla, missä Martina oli kirjastandin kanssa. Hän luuli olevansa siellä yksin ja siksi kysyi minua kaveriksi, mutta paikan päällä selvisi, että standillä oli myös nuori mies, joka sanoi, että hän pärjää siellä kyllä yksin, Martina voi lähteä minun kanssani, jos haluaa. Kerroin Martinalle, että rautatieaseman liepeillä on pari geokätköä, jotka haluaisin etsiä ja kysyin haluaako hän tulla mukaan. Martina ei ollut kuullut geokätköilystä ennen ja lähti mielellään mukaan katsomaan mistä ihmeestä on kyse. Ensimmäisen kätkön löydettyämme hän halusi lisää ja kaksi kätköä vaihtui viideksi... Yksi uusi kätköilijä oli syntynyt :D

Martina ja ihan itse löydetty kätkö. Ilme kertoo kaiken!

Launtaina suuntasin aamulla jälleen Zagrebin suurimpaan adventtikirkkoon. Tällä kertaa sinne kokoontui kaikki Zagrebin seurakunnat yhteiseen jumalanpalvelukseen. Kirkko oli tupaten täynnä väkeä ja eteiseenkin oli kannettu penkkejä. Olimme sopineet Martinan kanssa, että jumiksen jälkeen syömme eväät kirkolla ja lähdemme joidenkin Martinan ystävien kanssa iltapäivällä kävelylle läheiselle kukkulalle. Evästyksen jälkeen meillä oli Martinan kanssa pieni hetki aikaa ennen kuin muut olivat valmiit lähtemään, joten päätimme käyttää ajan hyödyksi ja hakea pari kirkon vieressä sijaitsevaa kätköä. Martinan ystävä Tünde oli meillä vähän niinkuin oppaana ja hyvin pian totesimme, että meillä on paljon tarinoitavaa. Siinä kävelyreissun aikana huomasin löytäneeni jälleen yhden uuden ystävän :)

Viideltä oli vielä iltapäivätilaisuus kirkolla. Menimme sinne porukalla. Tilaisuuden päätyttyä Durdan poika Goran tuli kysymään minulta haluaisinko lähteä hänen ja hänen ystäviensä kanssa syömään kaupungille. Mieluusti tartuin tilaisuuteen, sillä enhän ollut vielä kunnon ruokaa koko päivänä saanut. Hetken aikaa piti pähkäillä, mitä teen fillarilleni, sillä lopulta päädyimme valitsemaan ruokapaikaksi Arena Centerin. Päätin jättää pyörän kirkolle ja käydä hakemassa sen myöhemmin. Martinaa hyvästellessäni sanoin hänelle, että jos hän kaipaa seuraa mihin tahansa, minua voi aina kysyä mukaan. Samantien Martina kysyikin, oliko minulla suunnitelmia sunnuntaille. Ei ollut. Martina oli lähdössä erään seurakunnan järjestämälle bussimatkalle Sloveniaan ja kysyi, haluanko lähteä mukaan, jos bussissa on tilaa. Ja tietty halusin! Paikka bussista löytyi ja kyyti bussillekin järjestyi, joten sovimme treffit aamuksi.

Hurautimme autolla Arena Centeriin syömään. Arena Center on suuri ostoskeskus, josta löytyy pieni ravintolamaailma. Jokaiselle löytyy varmasti jotain mieleistä syötävää, kun erilaisia ravintoloita on useita ja kaikilla on yksi yhteinen iso tila, jossa on paljon pöytiä. Näin ollen jokainen voi valita mistä ravintolasta hakee ruokansa ja silti syödä yhdessä toisten kanssa samassa pöydässä. Minä pääsin taas nautiskelemaan suosikeistani falafel-pyöryköistä. Mukavassa seurassa aika vierähti kuin siivillä ja kello oli yli kymmenen, ennen kuin olin kotona. Edessä oli siis lyhyt yö, sillä kello herättäisi jo 5.30.

Aamulla pitikin sitten pakata reppuun evästä päivän varalle ja suunnata ratikalla Martinan kanssa sovitulle treffipaikalle. Siellä meillä oli vähän aikaa, ennen kuin bussimme lähtisi, joten käytimme tietyisti ajan hyväksi ja haimme yhden lähistöllä sijainneen kätkön :) Hyppäsimme paikallisbussiin, jolla menimme joidenkin seurakuntalaisen luokse, jotka olivat myös lähdössä reissuun mukaan. Autoilla ajoimme moottoritien varteen huoltoasemalle, josta retkibussi poimi meidät kyytiin. 

Retkemme suuntautui ensin Slovenian Alppien juurelle, Savican vesiputoukselle. Putoukselle päästäkseen piti maksaa 2€ pääsymaksu ja tässä vaiheessa minun tajuntaani kolahti vasta, että tosiaan, eri maa, eri valuutta! Ei ollut tullut mieleenkään, että Sloveniassa on eurot käytössä. Tietenkään en ollut tajunnut ottaa niitä mukaan. Onneksi yksi ystävällinen kanssamatkaaja maksoi pääsylippuni. Putoukselle oli noin 20 minutin kävelymatka. Kiivettäviä rappusia oli aivan riittävästi! Matkassa oli mukana useita vanhempia ihmisiä, jotka myös sitkeästi kiipesivät putoukselle. Ihan piti ihmetellä, että heillä riitti sisua ja voimia niin rankkaan suoritukseen! 

Sumuinen näkymä vuoren rinteeltä. Syksy on täälläkin jo nähtävissä puiden värityksestä, vaikka muuten kesäiset kelit vielä ovatkin jatkuneet.

Vihdoin perillä! Thaimaassa oli tottunut, että vesiputoukselle kiipeäminen palkitaan virkistävällä pulahduksella uimaan putoukselle, mutta täällä sitä mahdollisuutta ei ollut. Eikä ehkä olisi tarennutkaan :) Vesi kyllä näytti aivan yhtä houkuttelevalta kuin Thaimaan putouksilla - lämpötila ei ehkä olisi ollut kuitenkaan ihan sama...

Martina sai nauttia reissusta yhdessä poikaystävänsä Josipin kanssa.

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Bohinj-järvellä, missä ihailimme ja kuvasimme hetken aikaa kauniita Alppimaisemia. Aurinkokin tuli esiin paksun pilviverhon takaa ja sai maiseman näyttämään vielä kauniimmalta. Täältä onnistuin löytämään pankkiautomaatinkin, josta sain nostettua euroja. Niille olikin käyttöä kahdella viimeisellä pysähdyspaikallamme Bledissä. Ensimmäinen stoppi tehtiin paikassa, mistä pääsi venekyydillä järvessä sijaitsevalle saarelle, jossa on kaunis kirkko. 

Ylemmässä kuvassa näkyy määränpäänä ollut saari ja millaisella veneellä saarelle matkattiin. Alempi kuva on meidän veneestä. Veneet ovat soutuveneitä, joita soudetaan perästä käsin. Matkaa saarelle oli noin 500 metriä ja tuon matkan soutajat soutavat hyvänä turistiaikana monia kertoja päivässä!

Saarella sijaitsevan kirkon lisäksi Bledin toinen suosittu nähtävyys on jyrkänteen päällä sijaitseva linna. Siellä emme tällä reissulla käyneet, mutta upealta se näytti vastarannaltakin katsottuna. Etenkin, kun se pääsi kylpemään auringonvalossa.

Viimeinen pysähdyksemme oli varsinaisessa Bledin kylässä. Siellä meillä oli puolitoista tuntia omaa aikaa. Martinan ja muutaman muun ystävämme kanssa kävimme tietysti etsimässä sen yhden pakollisen geokätkön, että voi sanoa kätköilleensä myös Sloveniassa. Sitten pitikin saada ruokaa. Löysimme mukavan ruokapaikan, jonka terassilla istuessamme saimme syödessämme ihailla näkymää linnalle.

Kotimatka kuluikin enimmäkseen bussissa torkkuessa. Päivä oli pitkä, mutta oikein mukava. Oli hienoa päästä näkemään niin upeita paikkoja. Siinä samalla heräsi halu päästä joskus ihan rauhassa omin päin tutustumaan tuollaisiin paikkoihin. Bussimatkat kun ovat aina niin aikataulutettuja. Kello oli jo puoli yksitoista, ennen kuin olin takaisin kotona ja taas uni maistui!