Viime viikko oli monella tapaa mielenkiintoinen. Maanantaina kävelin keskustaan hakemaan kirkolle lauantai-iltana jättämääni polkupyörää. Kirkolle päästäkseni kävelin kristillisen kirjakaupan ohi ja sen myyjä huomasi minut ja tuli huikkaamaan sisään. Hän oli keksinyt vielä yhden mahdollisuuden, mistä voisin saada enganninkielistä lukemista. Hän johdatti minut kaupan takana sijaitsevaan toimistoon ja sanoi, että ehkäpä siellä työskentelevä sisar voisi auttaa. Oven auettua hymyilin leveästi - toimistossa oli Tinda, johon olin juuri lauantaina tutustunut. Hän työskentelee lapsi- ja nuorisotyön sihteerinä seurakunnassa ja hänen toimistonsa kirjahyllyt osoittautuivat suoranaiseksi aarreaitaksi :) Mukaan lähti kaksi kirjaa rukouksesta ja ensimmäisen olen jo lukenutkin. Suosittelen lämpimästi jokaiselle, joka vähääkään miettii, voisiko elämässään tehdä jotain todella merkityksellistä! Kirja on nimeltään The Radical Prayer ja kirjoittaja on Derek J. Morris. En tiedä, onko kirjaa julkaistu Suomeksi.
Kun kerran keskustassa olin, päätin etsiä muutaman geokätkön sieltä. Yksi kätkö oli sijoitettu erääseen paikalliseen pieneen ravintolaan - ihan sinne sisälle. Koska olin jo nälkäinen, päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Niinpä marssin sisälle, pyysin menun, josta löytyi huikeat määrät vaihtoehtoja erilaisiin tuorepuristettuihin mehuihin ja muutamia ruokavaihtoehtoja. Ruuissa ei oikein ollut minulle mieluista vaihtoehtoa, joten ajattelin syödä jonkun ruokaisan salaatin. Salaatteja ei kuitenkaan ollutkaan saatavilla, mutta tarjoilija suositteli päivän keittoa, joka oli sellerikeitto. Taisin näyttää jotenkin epäilevältä, kun tarjoilija ehdotti, että hän voisi antaa pienen maistiaisen keitosta. Maistiainen osoittautui erittäin maukkaaksi, joten tilasin keiton ja tuorepuristetun porkkana-appelsiinimehun. Laskun saatuani taas hymyilytti...
"Juha" maksoi 20 kunaa eli noin 2,60 euroa ja sen nautin hyvällä ruokahalulla :D
Tiistaina pääsin tyydyttämään kulttuurinnälkääni, kun suuntasin illalla Kroatian kansallisteatteriin katsomaan ja kuuntelemaan aitoa kroatialaista oopperaa Nikola Subic Zrinjski. Talo oli jokseenkin täynnä ja sain paikan parvelta. Oopperaliput eivät täällä liikaa pääse köyhdyttämään. Maksoin lipustani 90 kunaa eli vajaat 12€. Oli ihanaa saada nauttia pitkästä aikaa tasokkaasta esityksestä ja hyvistä laulajista. Hienot oli myös puitteet upeassa rakennuksessa.
Kun tänne Kroatiaan kerran olen tullut vapaaehtoistyöhön eikä töitä ole juurikaan tulva-alueelta paluun jälkeen ilmestynyt, ajattelin ryhtyä oma-aloitteisesti etsimään tekemistä. Päätin kuitenkin kysyä pomolta, onko ok, jos kysyn esim. Marusevecin koululta olisiko heillä tarvetta vapaaehtoistyöläiselle. Lähetin keskiviikkona pomolle sähköpostin, jossa esitin asiani. Vastaus tuli hyvin pikaisesti ja huvitti kovasti... ADRA:lla on kuulemma valtavasti tekemistä minulle ja he tarvisevat minua kahdeksan tuntia päivässä koko jäljellä olevan ajan (lukuunottamatta viimeistä viikkoa, jonka "anoin" vapaaksi). Ensimmäistä kertaa täällä ollessani pomo ehdotti, että tapaisimme ja keskustelisimme asiasta! Tuota tapaamista olinkin odottanut vasta kaksi kuukautta...
Keskiviikon käytin muuten tehokkaaseen kätköilyyn :) Pääsin tutustumaan mm. melko lähellä asuinpaikkaani sijaitsevaan luonnonsuojelualueeseen, joka on monien eläinten turvapaikka. Se on myös muuttolintujen suuressa suosiossa. Alueella on 12 pientä järveä ja siellä pääsee kulkemaan polkuja pitkin järvien väleissä. Luonnollisestikin alue kätkee sisäänsä myös useita geokätköjä.
Tämä silta oli ensimmäisen kätkön piilopaikka. Jotenkin kummasti silta ei hirveästi houkutellut sille kulkemaan, mutta pakko oli yli mennä ja kestihän se :D
Torstaina toimistolle palaveriin suunnatessani varasin reilusti aikaa matkalle, jotta ehtisin poimia matkan varrelta viisi kätköä. Vaan ei ollut torstai minun päivä! Viidestä kätköstä sain logattua vain yhden!!! Yksi oli todennäköisesti kadonnut, kun sitä ei edellisetkään olleet löytäneet, kahta en päässyt edes etsimään, kun jästit olivat kansoittaneet kätköpaikat ja yhtä en onnistunut hyvästä yrityksestä huolimatta löytämään. Tosin myöhemmin sain kuulla kätkön omistajalta, että kätkö oli kadonnut ja siksi en sitä löytänyt :)
Palaveri pomon kanssa olikin sitten ihan oma stoorinsa. Pohdimme siinä mahdollisuutta, että menisin pariksi viikoksi hommiin Serbian tulva-alueelle. Siellä kun avustuskeskuksen toiminta jatkuu edelleen. Mutta pomo haluaisi mieluummin pitää minut Zagrebissa hallinnollisissa hommissa. Pitäisi yrittää löytää varainkeruumahdollisuuksia, kirjoittaa artikkeleita ja kahlata läpi valtaisa määrä valokuvia ja valikoida niistä parhaat käytettäviksi pr-tarkoituksissa. Tähän siis minua tarvitaan 8h/pv neljän viikon ajan... Noh, mikäs siinä. Onhan ainakin jotain tekemistä ja edelleen on reilusti aikaa jatkaa jo 18 päivän pituiseksi venynyttä kätköilyputkea.
Kuin vakuuttaakseen minut tarpeellisuudestani sain perjantain aikana kuusi sähköpostiviestiä pomolta koskien erinäisiä tehtäviä, joita hän minun odottaa tekevän. Tähän asti tekemistäni on jossain määrin rajoittanut se, että läppärini latausjohto hajosi jo kesällä, enkä halunnut maksaa uudesta yli 80 euroa, koska tarkoituksena on hankkia uusi läppäri reissun jälkeen. Kun pomo ennen tänne tuloani sanoi, että tarvitsen oman läppärin mukaan, kerroin laturiongelmasta. Hän sanoi, että ei se ole mikään ongelma, hankitaan se täältä. Hän pyysi minua lähettämään kaikki tarvittavat tiedot, niin hän järjestäisi asian. Eipä järjestänyt... Kaksi kuukautta meni, ennen kuin asialle alkoi tapahtua. Olin itse jo aikaisemmin yrittänyt netin kautta hankkia laturia, mutta kielimuuri osoittautui ongelmaksi. Kun yhteistä kieltä ei ole, on vaikea käydä kauppaa netissä. Palaverissamme pomo lupasi jälleen hoitaa asian ja nyt hän delegoi sen kolmannelle osapuolelle. Perjantaiaamuna sainkin heti aamusta puhelun, jossa tarjottiin laturia n. 33 €:n hintaan. Pian sen jälkeen tuli sähköposti ja nyt oli tarjolla enää 26€ maksava laturi. Tietenkään kyseessä ei ollut alkuperäistuotteet, mutta se ei haitannut. Niinpä vihdoin perjantain päätteeksi minulla oli uusi laturi ja pääsin herättelemään läppärini muutaman kuukauden horroksesta :D Laturi osoittatui toimivaksi, mutta yksi pikku ongelma siinä on. Latauksen aikana hiiri ei toimi... Vaan ei haittaa! Saapahan pitää vaikka kätköilytauon aina kun kone on latauksessa :D : D :D
Perjantaina opin myös sellaisen jutun, että netti ei suinkaan ole aina se edullisin keino hankkia jotain. Kun kerran tämä työtilanne täällä on se mikä on, päätin viettää viimeisen viikkoni ennen Karibialle lähtöä Budapestissa. Katsoin netistä, että junaliput maksaa reilut 100€. Ei paha sinänsä. Toki, kun sitten katsoin unkarilaiselta sivustolta lippuja samaan junaan, ne maksoivat vain vajaat 60€, mutta matkan olisi pitänyt alkaa Unkarista. Päätin käydä rautatieasemalla kysymässä, mitä liput maksaa sieltä ostettuna. Kannatti käydä. Hinta oli 34€. Ja mikä oikeasti ihmetyttää, kaikki nuo liput ovat samaan junaan! Joku tienaa hyvin myymällä lippuja netissä hyväuskoisille matkaajille...
Lauantai oli taas oikein tyypillinen täkäläinen kirkkopäivä. Aamulla yhdeksän aikaan hyppäsin pyörän selkään ja suuntasin tällä kertaa siihen kirkkoon, jonka yläkerrassa ADRA:n toimisto sijaitsee. En ollut siellä vielä jumiksessa ennen käynyt, joten oli aika käydä. Vierailevana puhujana oli professori Marusevecista. Jumis oli teemalla Kolminaisuus ja hieman perinteisestä poikkeava. Jumiksen jälkeen oli lapsiperheiden nyyttärit ja Tinda oli kutsunut myös minut ja Martinan sinne mukaan. Herkkupöydän antimien jälkeen piti päästä ulos liikkumaan ja yllättäen päätimme Martinan kanssa lähteä etsimään muutaman lähistön kätkön :) Iltapäivän päätteeksi oli vielä viimeinen osa päivän teeman puitteissa ja sen jälkeen lähdimme porukalla keskustaan syömään. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun olin ylipäänsä illalla keskustassa. Pääsin siis näkemään hitusen Zagrebin yöelämää. Hitusen kyllä mietitytti, kun yhdentoista aikaan piti lähteä ajelemaan kotia kohti Zagrebin öisiä katuja pitkin. Kaikkialla oli kuitenkin yllättävän rauhallista ja matka sujui täysin turvallisesti.
Sunnuntaina olikin sitten vuorossa koko päivän kestävä geoturnee. Muutama paikallinen kätköilijä oli lähdössä autolla kätköilemään Zagrebin ulkopuolelle aina Unkarin rajalle saakka ja mahdollisesti myös Unkarin puolelle. Heillä oli autossa tilaa ja geotuttuni Mario kysyi haluaisinko lähteä mukaan. Tietysti halusin!
Joskus kätköillessä päätyy mitä omituisimpiin paikkoihin. Tässä "kummitustalossa" ei kätköä ollut ennestään, mutta meidän vierailumme jälkeen oli. Taloon oli kyllä ovikin, mutta ikkunasta oli huomattavasti helpompi mennä sisään kuin umpeen kasvaneesta oviaukosta.
Tässä vaiheessa reissua oli helppo hymyillä. Yksi FTF (first to find) loggaus oli juuri tehty, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja vasta muutamia hämähäkin seittejä oli tarvinnut hiuksista ja naamalta poistaa.
Tässä oli matkamme pääkohde - Kroatian Sahara. Siellä sijaitsee toinen maan earth-cache, joka oli tietysti pakko käydä loggaamassa kansainvälisenä earth-cache päivänä. Tämän poseerauksen jälkeen olikin sitten kengät, housut (myös alushousut) ja hiukset täynnä hiekkaa :) Saharassa oli muuten tosi kuuma!
Unkarin puolella jouduimme leppäkerttujen hyökkäyksen kohteeksi. En ole ikinä nähnyt sellaista määrää leppäkerttuja kerralla! Ilma oli aivan mustanaan niistä ja ne laskeutuivat hanakasti kaikkialle mihin vain oli mahdollista laskeutua. Ennen kun hoksasin ottaa kuvan, olin juuri hätistellyt hurjan määrän leppiksiä housuiltani pois. Vaikka leppikset ovatkin suloisia ötököitä, liika on liikaa. Kätkön logattuamme suoriuduimme pikavauhtia takaisin autoon ja Kroatian puolelle, missä kaivelimme vielä hyvän tovin myöhemminkin leppäkerttuja paitojemme alta esiin.
Tässä iskuryhmämme itse asiassa. Purkki on kaivettu esiin piilostaan ja loggaaminen on käynnissä.
Päivän päätteeksi, auringon jo laskiessa, kiipesimme vielä parin kätkön perässä pienen kukkulan huipulle. Huikeat oli näkymät alas laaksoon, etenkin, kun ensimmäinen kätkö oli paikassa, josta pääsi ihailemaan näkymää kolmeen ilmansuuntaan. Viimeiselle kätkölle suuntasimmekin jo hämärässä ja itse kätköä etsittiin taskulampun valossa. Siellä ei olisi ollut mukavaa olla yksin! Sen verran vaikeakulkuista oli maasto ja kätkökin oli aika hankalassa ja pimeässä jopa vaarallisessa paikassa.
12 tuntia sillä reissulla vierähti rattoisasti ja jälleen yhtä kokemusta rikkaampana oli mukava päästä omaan sänkyyn nukkumaan ja valmistautumaan uuteen viikkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti