Rab - paratiisi

Kun tuossa edellisessä postauksessa oli niin paljon asiaa, niin selvähän se, että jotain "tärkeää" unohtui. Ihan pakko vielä palata vähän tuonne viikonloppuun ja nyyttäreille. Siellä oli vanhempi herttainen rouva, joka puhui vähän englantia ja tuli minua jututtamaan. Hän oli juuri niitä seurakuntien hengettäriä, jotka saavat vieraat (ja omat) tuntemaan olonsa enemmänkin kuin tervetulleiksi. Lahdessa meillä on Laura ja Jyväskylässä Liisa, jotka kuuluvat juuri näihin ihmisiin. Tämä ihastuttava rouva kysyi jossain vaiheessa ikääni, eikä hän millään meinannut ymmärtää vastaustani. Näytin vielä sormillakin ensin neljä ja sitten kaksi. Rouva näytti takaisin juuri toisin päin, ensin kaksi ja sitten neljä. Kun lopulta sain viestin perille, että todellakin neljä ja kaksi, hän oli aivan hämillään. Hän kun oli kuulemma ollut aivan varma, että olen alle 30. Loma tekee näköjään hyvää :D Eikä tämä muuten ollut ensimmäinen kerta täällä, kun törmään vastaavaan...

Maanantai valkeni taas aurinkoisena Rijekassa. Sääennusteet olivat luvanneet joka päivälle sadetta, mutta kelit hellivät minua perjantain sateiden jälkeen. Paikalliset kertoivat, että tämä kesä on ollut sateisin ja huonoin kesä ikuisuuksiin. Koska katamaraani Rabille lähti vasta viideltä, minulla oli hyvää aikaa käydä aamulla lähitorilla hakemassa isäntäväelle pientä kiitosta vieraanvaraisuudesta ja sen jälkeen suunnata rannalle nauttimaan auringosta ja hakemaan tietty yksi geokätkökin. Sladjana jäi kotiin töidensä pariin. Ihan tuli lapsuus mieleen, kun löysin Sladjanan ompelukoneen vierestä ja tajusin, että hän ompelee työkseen kotonaan, ihan niin kuin äiti aikanaan :)

Franjo ja Sladjana saattoivat minut Katamaraanille illan suussa ja jälleen kerran olin tilanteessa, että en tiennyt, mitä odottaa. Tiesin vain, että Rabilla minua on vastassa Ileanan äiti, joka ei siis myöskään puhu englantia. Tiesin myös, että majoitus on kunnossa, mutta kaikki muu oli täysin hämärän peitossa. Avoimin mielin nousin katamaraaniin kohti tuntematonta.

Saavuin Rabille juuri auringonlaskun aikaan. Rabin kaupunki kylpi laskevan auringon valossa ja mereltä katsottuna näytti erittäin kutsuvalta. Nopeasti rantautumisen jälkeen löysimme Angelan kanssa toisemme, hyppäsimme autoon ja ajoimme muutaman kilometrin päähän meren rannalla sijaitsevaan taloon, jossa Ileanan vanhemmat asuivat ja heillä oli siinä muutamia huoneistoja turisteille vuokrattavana. Paikka oli kuin suoraan paratiisista! Auringonlaskun värit viipyivät vielä taivaalla ja kaivoin kameran esiin ikuistaakseni ensimmäisen iltani paratiisissa.

Olin aivan mykistynyt paikan kauneudesta! Angela saattoi minut huoneistooni talon ylimpään kerrokseen. Olin selvästikin saanut talon parhaan huoneiston... Parvekkeelta aukeni näkymä suoraan merelle. Huoneistossa oli hyvin varusteltu keittiö, kaksi isoa makuuhuonetta ja kylpyhuone. Nopealla vilkaisulla totesin, että täällä on hyvä kokkailla ruokia, kunhan vaan löydän ensin kaupan. Mutta eipä sitä sitten kokkailtukaan, sillä hyvin pian ymmärsin, että talo pitää huolen syömisistäni. Päivällinen odottaisi puolen tunnin päästä terassilla.

Tällä terassilla istuskeli ihan ilokseen nauttien mitä herkullisimipia ruokia, kun samalla sai nauttia upeista maisemista. Välillä ohi lipui purjelaiva ja kun käänsi katseensa ylös, sai ihailla mukavasti varjoa tarjoavia viiniköynnöksiä täynnä kypsiä rypäleitä.

Näitä rypäleitä pääsin myös nauttimaan, kun Angela yhtenä aamuna napsi valtavan määrän terttuja alas ja antoi ne minulle.

Vaikka syyskuu on puolessa välissä, keli Rabilla oli kesäisen lämmin. Niinpä käytin lomani nauttien rantaelämästä. Ensimmäisenä päivänä kävelin rantaa pitkin kulkevaa kapeaa tietä pitkin etsimään mukavaa poukamaa auringosta ja merestä nauttimiseen. Kun sellaisen löysin, levitin pyyhkeen rannalle ja yksinkertaisesti vain nautin olostani! Välillä pulahdin vielä mukavan lämpimään mereen vilvoittelemaan.

Lounaan jälkeen suuntasin kulkuni toiseen suuntaan rantaa pitkin, tällä kertaa tarkoituksenani kävellä tutustumaan Rabin kaupunkiin. Imin saaren kaunetta itseeni ja nautin olostani valtavasti. Vähän väliä pysähdyin ottamaan valokuvia ja tunsin itseni enemmän kuin onnelliseksi!

Paikallinen autovuokraamo :D

Näkymä Rabin kaupungista.

Auringon laskiessa suuntasin kulkuni takaisin päin. Matkalla ihmiset istuskelivat rannalla kuvaamassa jälleen niin kaunista auringonlaskua. Itsekin pysähtelin sitä kuvaamaan ja nauttimaan sen kauneudesta ja väreistä.

Toisen päivän aamuna Angela liittyi seuraani aamiaiselle ja tarjosi kyytiä kaupunkiin. Päätin tarttua tarjoukseen ja pakkasin reppuun rantakamppeet, voidakseni nauttia rantaelämästä jollakin kaupungin monista rannoista. Paluukyytikin olisi ollut tarjolla, mutta sen skippasin, sillä halusin viettää aikaa ilman kelloa ja nauttia kaikessa rauhassa viimeisestä päivästäni paratiisissa. Ensitöikseni kaupunkiin päästyäni kävin ostamassa lipun valmiiksi paluumatkalle Rijekaan, sillä katamaraani lähtisi seuraavana aamuna jo ennen seitsemää. Kaupasta hain pientä evästä rantapäivää varten ja sitten kiipesin puistoon ylös mäelle ja laskeuduin toiselle puolelle rantaan etsimään sopivaa paikkaa levittää pyyhe.

Rantabulevardilla ihmiset makoilivat siellä sun täällä, mistä vain vähänkin varjoa löytyi suojaksi auringolta. Hiekkarantoja ei montaa ollut, mutta se ei haitannut, sillä asfaltilla oli yllättävän mukava myös makoilla ja uimaan pääsi lähes mistä vaan.

Itse makoilin/istuskelin hetken tässä varjossa lukien ja välillä mereen pulahtaen. Jatkoin kuitenkin vielä matkaa eteenpäin ja löysin pienen hiekkarannan, jonne pyyhkeeni levitin ja alta aikayksikön nukahdin... Herättyäni totesin, että on ehkä syytä etsiytyä välillä varjoon. Vielä viimeinen pulahdus mereen, ennen kuin vaihdoin kuivat vaatteet päälle ja siirryin kirjan kanssa varjoon. Havahduin tekstiviestiin. Ileanalta tuli viesti, että äidillä olisi lounas valmiina... Totesin, että puolitoista tuntia tarvitsen aikaa, ennen kuin ehdin syömään, mutta sehän ei ollut mikään ongelma. Kaikessa rauhassa keräilin kamppeeni ja suuntasin takaisin päin.

Viimeisestä illasta nautin omalla parvekkeella ihaillen ensin auringonlaskua, viinirypäleitä syöden ja lopulta pimentyneessä illassa tähtitaivasta katsellen. Aamulla olisi aikainen herätys katamaraanille, joten nukkuminen houkutteli kovasti.

Heti kuuden jälkeen aamulla painoin viimeisen kerran huoneistoni oven perässäni kiinni ja laskeuduin alakertaan, jossa Angelalla oli aamutee valmiina. Yhdessä nautimme kupposet ennen kuin Angela ajoi minut satamaan. Haikein mielin hyvästelin ihastuttavan emäntäni ja jätin paratiisin taakseni noustessani katamaraaniiin, joka vei minut takaisin Rijekaan. Paluu arkeen oli edessä, mutta pari päivää Rabilla jäivät lämpimänä muistona mieleen!

Angela

Auringon laskiessa saavuin Rabille ja auringonnousun aikaan saaren hyvästelin.