Elämää Zagrebissa ja hyviä uutisia!

Tämän viikon olen omistanut googlettamiselle ja omien asioiden hoitamiselle. Tiistaina pyöräilin keskustaan palauttamaan australialaisparilla olleet asuntoni avaimet seurakunnan toimistoon. Samalla reissulla halusin poiketa kristillisessä kirjakaupassa katsomassa, onko heillä mitään luettavaa englanniksi. Ei ollut. Seuraava etappi oli etsiä kampaamo, josta saa kansainvälisellä opettajakortilla alennusta hiustenleikkuusta. Olin netistä katsonut osoitteen ja nyt lähdin sitä etsimään. Paikka löytyi helposti, mutta samalle päivälle olisi ollut aikaa vasta illalla. Niinpä sovin ajan seuraavalle päivälle ja heitin turistivaihteen päälle. Vein pyörän parkkiin keskusaukiolle ja suuntasin kulkuni yläkaupunkiin, josta yksi osa minulla oli vielä kokonaan tutkimatta. Kartan avulla suunnistin kapeita kujia pitkin kohti määränpäätäni, köysiradan yläasemaa. Sieltä aukenikin hieno näkymä kaupungin ylle. Sitä ihaillessani puhelin ilmoitti saapuneesta tekstiviestistä. Pomolta tuli tehtäviä. Googlettamista siis tiedossa, kun pitäisi yrittää löytää Helsingistä sopiva tila valokuvanäyttelyä varten ja muutenkin alkaa todenteolla selvittää mahdollisuuksia näyttelyn saamiseksi Suomeen.

Siunatun Marian Lunastuksen katedraali yläkaupungista kuvattuna. 

Avustuskeskuksessa työskennellessäni ehdin tutustua moneen vapaaehtoiseen. Yksi heistä oli Zagrebissa asuva Iva. Tapasin hänet myös Marucevecissa ja sovimme tapaavamme Zagrebissa. Hänellä on pieni kirjakauppa, johon lupasin mennä piipahtamaan. Sain ohjeet kaupan löytämiseksi ja nyt päätin lähteä sitä etsimään. Vaan eipä löytynyt :( Yritin noudattaa tarkasti saamiani ohjeita, jotka olivat erittäin yksinkertaiset, mutta kun ohjeiden mukaan olisi pitänyt rappusten jälkeen kääntyä toisesta risteyksestä oikealle, ei sitä toista risteystä koskaan tullut... Vastassa kun oli tori. Noh, täytyy yrittää treffata kirkossa.

Zagreb on siitä edistyksellinen kaupunki, että täältä löytyy useampikin kasvisravintola. Tähän mennessä olen kolme jo onnistunut löytämään. Vasta yhden niistä olin aikaisemmin testannut, joten nyt päätin testata toisen. Ravintolan nimi on Nishta, joka suomennettuna tarkoittaa "ei mitään". Tarjolla on hyvä valikoima erilaisia kasvisruokia aina vegaani- ja raakaruokaa myöten. Gluteenittomia annoksia on myös paljon saatavilla. Henkilökunta oli hyvin kielitaitoista ja englanninkielinen menu löytyi. Annoksen valinta ei ollut helppoa, kun periaatteessa lähes kaikki mitä menusta löytyi, olisi käynyt. Niinpä piti vaan valita. Päädyin tilaamaan annoksen nimeltä Sata-rata, se kun kuulosti suomalaisen korvaan niin kotoisalta :) Juomaksi tilasin inkiväärishotin, joka osoittautui oikein oivalliseksi valinnaksi. Ruokakin oli erittäin maittavaa!

Lautasella Sata-rata ja lasissa inkivääriboosti. Nam :D

Lasku tuotiin pöytään pienessä sievässä rasiassa, josta löytyi myös iloinen papu kiitokseksi käynnistä. Harvoin laskusta tulee niin hyvälle tuulelle!

Kotitalon alaovelle päästyäni aloin kaivaa avainta taskusta. Meitä olikin siinä neljä ihmistä yhtä aikaa pyrkimässä ovesta sisään. Minä olin ensimmäisenä, joten olin työnsin avaimen lukkoon avatakseni ulko-oven, mutta ovi ei auennutkaan. Katsoin, olinko yrittänyt vahingossa väärällä avaimella, mutta avain oli oikea. Ovi ei auennut. Seuraavaksi nuori koulutyttö kaivoi oman avaimensa ja yritti avata ovea, mutta se pysyi kiinni. Vielä kolmaskin yritti avaintaan, mutta ovi pysyi kiinni. Onneksi ovessa on mattalasi, jonka läpi pystyi näkemään, että aulassa oli joku. Niinpä aloimme koputtaa ovelle. Hahmo sisällä ei ensin näyttänyt reagoivan mitenkään, mutta lopulta lähti hitaasti kohti ovea. Vanha rouva keppien kanssa avasi meille oven ja yhdessä ihmettelimme, miksi emme päässeet sisälle. Aamulla, kun seuraavan kerran alaovea tarvitsin, huomasin, että koko lukkopesä oli poissa, joten se siis oli rikki ja on nyt korjattavana.

Eilen fillaroin taas aamusta kaupungille, tällä kertaa siis kampaajalle. Vähän jänskätti, minkälainen on täkäläinen taso kampaajilla. Onneksi tämä kampaaja puhui hyvää englantia, joten ainakin meillä oli yhteinen kieli, jolla kommunikoida! Kerroin millainen leikkaus minulla on aikaisemmin ollut, mutta annoin vapaat kädet ideoida uuttakin. Eipä siinä kauaa nokka tuhissut, kun aivan ylipitkäksi venähtänyt kuontalo sai taas uutta ryhtiä ja keveyttä. Kuvaa ei tullut otettua, mutta eipä tuo lopputulos niin paljoa entisestä poikkea, että siinä mitään suurta ihmettelemistä olisi. Hinta oli kyllä aika hurja... Viiskymppiä - siis kunaa, joka on euroina n. 7,50€. Millähän nää ihmiset täällä elää, kun ansiotaso on niin alhainen? Elinkustannukset on kuitenkin ihan kohtuullisen korkeat.

Nyt kun on taas tullut enemmän fillaroitua, huomasin, että fillari kaipaisi pientä huoltoa. Satulan kiinnitykset on hieman löysällä, joten satula pyörii sivusuunnassa. Tietenkään minulla ei ole mitään työkaluja, millä tuota kiristäisi, joten olen tuolla ajellessani yrittänyt katsella, josko jossain olisi sen näköistä paikkaa, mistä voisi saada apua. Yksi autokorjaamo tuossa aika lähellä on ja olenkin siitä ohi ajaessani usein katsellut, josko siinä sattuisi olemaan joku ulkona vapaana niin että voisi kysyä apua. Eilen illalla kävin iltakävelyllä ja sen päätteksi ajattelin poiketa lähikaupassa banaaneita ostamassa. Mutta koska banaanit oli loppu, jouduinkin kävelemään seuraavaksi lähimpään kaupaan. Siinä puolen kilometrin matkalla huomasin pikkuriikkisen putiikin kadun varrella. Ulkona oli muutama polkupyörä ja putiikin nimessä oli myös polkupyörä. Kaivoin kännykän esiin ja naputtelin toisen sanan liikkeen nimestä sanakirjaan ja bingo, siinä on pyöräkorjaamo! Sinne siis poikkean pikimmiten, kun taas fillarin selkään hyppään.

Sellaiseen kummajaiseen olen täällä törmännyt useamman kerran, kun olen ollut iltakuuden aikoihin liikkeellä, että koulujen luona oppilaat purkautuvat ulos koulusta reput selässä. Siis illalla kuudelta! En ole vielä päässyt keneltäkään asiaa kysymään, mutta väkisinkin tulee mieleen, että noinkohan täällä käydään koulua kahdessa vuorossa, koska myös aamukahdeksalta oppilaita on jo liikenteessä.

Kun nyt kerran koulusta tuli puhe, niin tänään sain huippuhyviä uutisia Suomesta! Tuo mun vuorotteluvapaan sijaisasia kun on ollut pielessä enkä siis ole korvauksiin ollut oikeutettu. Pari viikkoa sitten sain viestin kunnan vt koulutoimenjohtajalta, joka kertoi, että asia on sinänsä hoidossa, te-toimiston vahvistusta enää odotetaan. Viestissä luvattiin ilmoittaa minulle heti, kun asia on kunnossa. Tänään kuitenkin kyllästyin odottamaan ja laitoin viestiä, jossa kysyin missä nyt mennään, kun mitään ei ole kuulunut. Uusi sijainen on aloittanut työt jo tämän viikon alusta, joten kunhan vaan työkkäri saa uuden lausunnon aikaiseksi, olen nyt oikeutettu vuorottelukorvaukseen. Mutta se paras uutinen oli se, että kunta maksaa mulle korvaukset siltä ajalta, kun kassa ei niitä maksa! :D Ihanaa, että asiat järjestyy!!!