Sukuloidessa on joka paikassa saanut vakuutella, että minua ei tarvitse viihdyttää ja järjestää ohjelmaa koko vierailuni ajaksi. On ihan kiva saada välillä olla ihan vaan paikallaan ja viettää aikaa sukulaisten kanssa mitään sen ihmeellisempää tekemättä. Perjantaiaamuna sain Vickin vakuuttuneeksi asiasta. Söimme kaikessa rauhassa Michaelin keittämää aamupuuroa ulkona terassilla istuen ja jutellen. Päivä oli pilvinen, mutta lämmin, eikä satanut. Aamiaisen jälkeen vietin hetken netissä ja luin Queenslannissa raivoavasta syklonista. Olin kovasti tyytyväinen, että olin ehtinyt sen alta pois. Toisaalta, olisihan se ollut melkoinen kokemus nähdä syklonin voima. Mutta parempi näin.
Vicki innostui näyttämään minulle valokuvia perheen elämästä vuosien varrelta. Parin tunnin kuvasession aikana näin kymmenen vuoden koosteen. Oli kiva nähdä, miten lapset kasvoivat vuosi vuodelta ja näkyipä siellä kuvissa omat vanhempani ja siskokin Australian vierailuidensa aikaan. Kuvat katsottuamme siirryimme katsomaan Davidin tekemiä videoita. David on melkoinen elokuvantekijä. Näin melkoisen määrän lyhyitä pätkiä, joissa tähtinä pyörivät Davidin sisarukset ja kaverit. Hienoa työtä poika on tehnyt! Ja ihan harrastuspohjalta. David on osallistunut myös joihinkin kilpailuihin teoksillaan voittaen kisoja ja saaden kunniamainintoja. Onpa poika päässyt ison TV-kanavan haastateltavaksikin.
Suurperheen ruokailujen järjestäminen on melkoinen operaatio. Lämmin ruoka tehtiin kahdesti päivässä, lounaalle ja päivälliselle. Vicki oli suunnitellut huikeat kasvismenut ihan minua varten. Yhdessä Nicolen kanssa he kantoivat päävastuun kokkailusta muiden auttaessa milloin mitenkin. Ateriat olivat todella monipuolisia ja tarjolla oli alusta alkaen tuoreista raaka-aineista itse tehtyjä herkkuja, pihvejä, laatikoita, salaatteja ja paistoksia. Aikaa aterioiden valmistamiseen varattiin aina reilusti. Lopputulos oli kerta toisensa jälkeen mitä herkullisin! Tarttui siitä yksi resepti itsellekin matkaan mukaan joskus kotona kokeiltavaksi.
Kun John kotiutui aikanaan töistä, hän esitteli minulle tiluksensa. Pihaa oli melkoisesti ja sieltä löytyi mm. uima-allas, kaksi "romuautoa" nuorison ajoharjoittelua varten, hedelmäpuita, lampi, johon sadevedet valuivat sekä iso halli autoille, puutarhakoneille, nuorison jos jonkinlaisille vekottimille ja ylimääräisten tavaroiden varastointiin. Hallista löytyi myös Johnin valtavat arkistot vuosien varrella kertynyttä opetusmateriaalia. John kouluttaa mekaanikkoja korjaamaan CAT:in suuria, miljoonia maksavia työkoneita, joita käytetään mm. kaivoksissa. Johnin perhe on muuttanut tähän taloon pari vuotta sitten ja siitä lähtien Johnilla on riittänyt puuhaa kaiken näköisten rakennus- ja pihanlaittoprojektien parissa. Tällä hetkellä menossa oli pihan laatoitus.
Lauantaina John halusi näyttää minulle jotakin erityistä heidän kotiseudultaan. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä katsomaan hiekkadyynejä ja sitten Newcastleen. John käytti aamupäivän kuitenkin laatoitushommiin ja me lähdimme Vickin ja Nicolen kanssa etsimään parit geokätköt lähistöltä. Heille nämä olivat ensimmäiset kätköt ja Nicole pääsikin heti löytämisen makuun ensimmäisellä kätköllä. Pienen kätkökierroksen jälkeen palasimme lounaan laittoon.
Jälleen niin herkullisen lounaan jälkeen oli aika pakata koko väki autoon ja lähteä sight-seeingille. Kello oli jo niin paljon, että hiekkadyynit saivat jäädä väliin ja ajaisimme suoraan Newcastleen. Neljän murros-/teini-ikäisen saaminen autoon oli oma näytöksensä... Näin itsekseen elävänä kun on tottunut siihen, että silloin kun on aika lähteä, silloin lähdetään. Nyt lähtö venyi ja venyi. Kun nuoriso lopulta oli autossa, olikin se isukki, jota odotettiin. :)
Newcastlessa ajoimme rantaan, missä oli menossa kiinalaisen uudenvuoden juhlinta. Parkkipaikalla oli hieman ahdasta, mutta löysimme kuitenkin paikan autolle ja pääsimme jalkautumaan. Kävelimme ensin majakalle, josta jatkoimme vielä aallonmurtajaa pitkin pidemmällle. Satamasta lähti ja sinne tuli jatkuvasti valtavan suuria hiililaivoja. Aivan aallonmurtajan päähän oli piilotettu yksi geokätkö, mikä tietysti piti etsiä ja logata. Siellä päässä katselimme, kuinka yksi suuri kaasulaiva tällä kertaa lähestyi satamaa ja viisi luotsivenettä liimautui sen kylkiin, eteen ja taakse. Sitä katsellessa huomasimme, että sadealue lähestyi mereltä ja päätimme ottaa jalat alle, että ehtisimme ennen sadetta takaisin autolle. Emme ehtineet. Onneksi minulla oli sadeviitta kassissa, niin säästyin kastumiselta.
Kävimme vielä toisessa paikassa katselemassa Kiinalaisen uudenvuoden juhlintaa ja yritimme löytää kiinalaista take away ruokaa päivälliseksi. Ruokaa emme löytäneet, joten päätimme lähteä kotiin tekemään päivällistä.
Sunnuntaiaamuna oli aikainen herätys. Bussini Sydneyyn piti lähteä seitsemän aikaan ja bussipysäkille oli reilun vartin ajomatka. Olin hieman skeptinen bussin aikataulun pitävyydestä. Olihan se ollut yli tunnin myöhässä edelliselläkin kerralla ja syynä oli tietyöt, jotka eivät olleet mhinkään tuona aikana kadonneet. Tosin tämä bussi oli ajanut yön läpi, joten muuta liikennettä olisi huomattavasti vähemmän matkantekoa hidastamassa. Parikymmentä minuuttia bussi oli lopulta myöhässä. Ensimmäistä kertaa "jouduin" Greyhoundin bussissa istumaan jonkun viereen, sillä bussi oli niin täynnä. Onneksi matka oli lyhyt, vain kolmisen tuntia ja siitäkin ajasta suurin osa taisi mennä nukkuessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti