Syklonia karkuun

Reilun viikon Hukassa olon jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Suunta oli etelään, kohti Sydneyä, mutta matkalla oli pari pysähdystä, ensimmäinen Ballinassa, missä Annikin veli perheineen asuu. Olin tavannut Karin ja Kathien Suomessa ollessani 15-vuotias. He olivat häämatkalla silloin. Annikki ja Veijo halusivat lähteä myös tapaamaan Annikin veljiä, joten sain kyydin heiltä Ballinaan. Matkalla pysähdyimme pieneen eläintarhaan katsomaan paikallista eläimistöä. Kenguruiden lisäksi siellä pääsi näkemään monenlaisia lintuja, emuja, käärmeitä ja liskoja, vompatteja, opossumeja, alpakan ja perinteisempiä, Suomessakin tuttuja kotieläimiä.

Että osaa alpakka ottaa rennosti... :DD

Kari ja Kathie olivat tiistai-iltana kiireisiä, joten majoituimme Annikin ja Veijon kanssa motelliin, jota pyöritti vanha mies. Motelli oli myynnissä perheessä sattuneen kuolemantapauksen johdosta. Mietimme, olikohan miehen vaimo ehkä kuollut. Annikki oli pakannut kassikaupalla ruokaa mukaan, joten söimme lounasta motellihuoneessa ennen kuin ajoimme Annikin yhden veljen, Taiston ja vaimonsa Sandran luo Ballinan ulkopuolelle, Lismoreen. Toinen veli, Tenho, vaimonsa Marja-Leenan kanssa oli tullut myös sinne meitä tapaamaan. Tunnen olevani täällä kuin suuri tähti konsanaan, kun niin monet ovat halunneet tavata minut, Suomen ihmeen. :D

Vasemmalta: Marja-Leena, minä, Taisto, Sandra ja Annikki

Vietimme mukavan iltapäivän Lismoressa. Kun palasimme Ballinaan, Veijo halusi näyttää vähän siellä paikkoja. Ajoimme rantaan, missä kävelimme aallonmurtajan päähän. Toisella puolen aallonmurtajaa aukeni ranta, jolla hai oli tappanut miehen juuri edellisellä viikolla. Nyt ranta oli tyhjä, vaikka olikin ihan rantakeli. Vain muutama kalastaja kokeili onneaan. Tosin Veijo kokeneena kalamiehenä ihmetteli kovasti miesten kalastuspaikkaa.

Ennen motellille paluuta kävimme vielä K-Martissa pikaostoksilla. Vihdoin viimein löysin hatun, josta oikeasti tykkään ja joka näyttää kivalta minunkin päässäni! Mukaan tarttui myös uudet varvastossut, kun näyttää siltä, että reissussa ei juuri muita jalkineita enää tule käytettyä. Itse asiassa lähetin kaikki muut kengät takaisin Suomeen, jätin varvastossujen lisäksi vain vaellussandaalit.

Aamulla Annikki ja Veijo veivät minut Karin ja Kathien luo. He viipyivät siellä vain hetken, ennen kuin lähtivät paluumatkalle Brisbaneen. Karin ja Kathien kolme nuorinta lasta, Jonathan (Jojo), Kate ja Emma, olivat kotona. Emmalla oli yhdeltätoista hammaslääkäri, jonne Kari hänet (ja Katen henkiseksi tueksi) vei. Samalla reissulla Kari näytti minulle lisää paikkoja Ballinasta. Hän vei minut teatree-tehtaan myymälään. Löysin sieltä fluoritonta teatree-hammastahnaa poistohinnalla, joten ostin kaksi samantien. Ostin myös teatree-huulirasvan testattavaksi, kun en ole onnistunut löytämään kelvollista huulirasvaa tavallisista kaupoista. Huulirasva osoittautui erittäin onnistuneeksi ostokseksi! Enää ei tarvitse olla jatkuvasti rasvaamassa huulia.

Ja taas löytyi uusi mies kainaloon :D Tää oli kyllä aika puiseva...

Kari esitteli myös oman kirkkonsa (Kari on pastori), joka toimii teollisuusalueella, teollisuushallissa. Siellä on viikonloppuisin rauhallista ja reilusti parkkitilaa seurakuntalaisten käyttöön. Kun Emma oli valmis hammaslääkäristä, haimme tytöt kyytiin ja jatkoimme sight-seeingiä. Kari näytti minulle talon, missä vanhempani olivat taannoisella Australian reissullaan majailleet viikon. Hienolla paikalla talo oli, merinäkymällä aivan rannan tuntumassa (sen samaisen rannan, missä hai oli miehen tappanut). Jatkoimme matkaa rantaa pitkin kohti pohjoista Päädyimme Lennox Headiin, pieneen, viihtyisään rantakaupunkiin, jossa etsimme lounaspaikan. Löysimme pienen kahvilan, jossa tarjottiin myös lounasta. Sain eteeni ehkä parhaan annoksen, mitä Ausseissa tähän mennessä olen ravintolassa saanut. 

Emma, Kate ja Kari

Kun palasimme takaisin Karin ja Kathien luo, Kari oli huolissaan, miten saan aikani kulumaan. Kerroin aikovani käydä etsimässä ainakin yhden geokätkön heidän läheltä. Kate olikin sitä joskus yrittänyt jo etsiä, mutta ei ollut löytänyt. Kari halusi myös osallistua etsintään, joten ajoimmekin suoraan kätkölle, jonka Kari löysi nopeasti. Vasta kätkön löydettyämme Kari kertoi, että hän ei halunnut päästää minua yksin tai yhdessä tyttöjen kanssa kätkölle, sillä kätkö oli asumattomalla seudulla ja tiellä liikkui välillä vaikka minkälaista väkeä. Hyvä olikin, että tuli käytyä porukalla kätköllä, sillä pian "kotiin" päästyämme alkoi sataa ja sadetta jatkui lähes koko iltapäivän. 

Kathie osoittautui aivan uskomattomaksi kokiksi! Hän loihti päivälliseksi quinoapastaa (vehnätön) välimeren kasvisten kera. Ruoka oli mielettömän hyvää ja Kathie tarjoili ruuan valmiiksi lautaselle kauniisti annokseksi aseteltuna. Siinä pöytäkeskustelussa tulin kysyneeksi, mitä Kathien oikeastaan tekee työkseen. Tällä hetkellä hän tekee töitä Karin seurakunnalle, mutta selvisi siinä sivussa, että kokkihan Kathie on alkuperäiseltä ammatiltaan. Vielä aamiaisellakin sain ravintolatason annoksen - gluteenitonta (ja uskomattoman hyvää sellaista) paahtoleipää kylmäsavulohella ja uppopaistetulla kananmunalla. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin, kuinka kananmuna uppopaistetaan. Saatanpa kokeilla vielä joskus itsekin.

Kari ja Kathie Karin toimistossa kirkolla.

Vierailu Karin ja Kathien luona jäi yhden yön pikavierailuksi. Torstaina oli aika jatkaa matkaa serkkuni Johnin perheen luo. Kathie kaivoi minulle kirjahyllystään matkalukemista, ettei tarvitse heti olla taas kirjakaupassa. Karilta sain hänen koostamansa sukukirjan, josta löysin yllättäviä tuttuja nimiä, joiden en tiennyt kuuluvan Tanttarin sukuun. Sieltä löytyi myös pari ystävääni ja paljon muutenkin tuttuja ja nyt sain selvitettyä heidän kaikkien sukulaissuhteet. Bussini lähti vasta puolenpäivän jälkeen, mutta lähdimme kylille jo aamupäivällä, sillä Kari ja Kathie olivat kiireisiä viikonlopun konferenssin järjestelyjen kanssa. Jojo oli myös kirkolla ja siinä tarinoidessamme Jojo yhtäkkiä totesi, että lähellä on muutama geokätkö, jotka voisimme hakea. Olin aivan yllättynyt. Kate oli kertonut Jojolle illalla kätkökäynnistämme ja Jojo oli innostunut niin paljon, että oli jo luonut itselleen kätköilytunnukset. Niinpä hyppäsimme autoon ja lähdimme etsimään muutaman kätkön. Neljällä kätköllä ehdimme käydä ennen kuin minun piti lähteä bussille. 

Jojo ja ensimmäinen oma löytö.

Palasimme kirkolle, josta Kari vei minut pysäkille. Kari totesi, että hyvään aikaan olin jatkamassa matkaani, sillä seuraavaksi päiväksi oli luvassa rankkasateita ja Ballinan koulut olivat jo ilmoittaneet olevansa kiinni perjantaina. Länsirannikolle odotettiin syklonia...

Matkalla poikkesimme Western Unionin toimipisteeseen, josta kävin nostamassa omalta tililtäni heidän tilille siirtämäni rahat. Ihan toimiva tapa saada käteistä ilman luottokorttia, mutta kurssi oli kyllä aika heikko. Nyt minun ei kuitenkaan tarvitse vähään aikaan miettiä luottorajan riittävyyttä varakortillani.

Bussipysäkillä saimmekin sitten odotella hyvän tovin, sillä bussi oli yli puoli tuntia myöhässä. Matkalla on melkoisesti tietöitä, jotka olivat hidastaneet bussin matkaa. Toivoin matkanteon nopeutuvan ja kuskin pystyvän kuromaan kiinni aikataulua, sillä en olisi halunnut vaivata Johnia niin myöhään illalla hakemaan minua bussilta. Bussin piti olla Raymon Terracella puoli kymmeneltä illalla, mutta lopulta se oli yli tunnin myöhässä. Onneksi minulla oli Johnin kännykkänumero, että pystyin ilmoittamaan myöhässä tulosta. Johnilla oli aikainen töihin lähtö aamulla, joten hän meni nukkumaan ja lähetti vaimonsa Vickin yhdessä vanhempien lastensa Davidin ja Nicolen kanssa minua vastaan.