Noosa

Yön yli nukuttua luottokorttijuttukaan ei enää vaivannut niin paljoa. Illalla huoneeseemme ilmestyi vielä kaksi italialaista nuorta miestä. He käyttivät huoneessa jotakin niin voimakasta hyttysmyrkkyä, että huone haisi sille koko yön, vaikka ikkuna oli koko ajan auki. Huoneessa on ilmastointi, mutta sitä ei pysty itse säätämään. Se on päällä vain ajastuksen mukaan aina joskus ja paahtaa niin kylmänä, että ikkunaa ja ovea on pakko pitää auki, ettei huoneeseen jäädy. Hain respasta vielä kaiken varalta huovan yötä varten. Huovan sai viiden dollarin panttia vastaan. Ensimmäistä kertaa reissuni aikana törmäsin käsittämättömään ilmiöön... Palasin huoneeseen vähän kymmenen jälkeen ja kaikki muut olivat jo sängyssä ja valot pois!!! Yleensä minä olen aina ensimmäisenä nukkumassa. Tilanne tuntui niin oudolta Yritin mahdollisimman hiljaa saada iltatoimeni tehtyä ja päästä petiin toisia häiritsemättä.

Aamua odotin innolla. Luvassa oli Noosan kansallispuistoon tutustuminen pätevän lähes paikallisoppaan kanssa :) Olin aikaisemmin viikolla laittanut viestiä entisille koulukavereilleni Reetalle ja Samille, jotka asuvat nykyisin Australiassa ja kysellyt, olisiko heillä aikaa treffata. Samilla oli torstaina vapaapäivä, joten sovimme tapaamisen Noosaan. Oli niin mukava tavata todella pitkästä aikaa! Yritimme miettiä, kuinka kauan siitä on, kun viimeksi olemme nähneet ja totesimme, että yli 15 vuotta siitä on, mutta kuinka paljon yli, sitä emme pystyneet määrittelemään. Sami poimi minut hostellilta kyytiin ja ajoimme kansallispuistoon. Ennen puistoon kävelemään lähtöä vaihdoimme uikkarit päälle voidaksemme käydä uimassa matkan varrella. Puisto rajoittuu mereen kolmelta ilmansuunnalta ja rantaa pitkin kulkee polku, jota pitkin lähdimme kävelemään. Reitin varrella oli pari geokätköäkin, jotka tietysti piti käydä loggaamassa. Samalla Sami pääsi tutustumaan geokätköilyn saloihin.

Maisemat olivat todella upeita! Meressä oli paljon lainelautailijoita, sillä aallot olivat melkoiset. Uimareitakin riitti, sillä tällä puolella niemeä oli huomattavasti suojaisampaa kuin eilen käymälläni rannalla. Kävelimme aina niemenkärkeen saakka, Helvetin portille... Siellä sää vaihtui totaalisesti. Tuuli oli niin voimakas, että se vei Samilta tukankin päästä (vai olikohan se sittenkin lähtenyt jo hieman aikaisemmin...). Olimme korkealla kalliolla ja alapuolella aallot löivät hurjalla voimalla rantaan. Kun merta katseli täältä, ei uimaan tehnyt yhtään mieli! Mutta kun lähdimme takaisin päin, tuuli tyyntyi välittömästi ja aurinko paahtoi lämpimästi. Loppumatkasta oli pakko pulahtaa mereen ja ensimmäistä kertaa täällä merivesi tuntui vilvoittavalta! Kylmäähän se ei ollut, mutta aikaisempien linnunmaitokokemusten jälkeen tämä tuntui niin virkistävältä. 

Tältä näytti Helvetin portilla...

Hyvästä yrityksestä huolimatta sitä niin kovasti kaipaamaani koalaa emme onnistuneet näkemään - ennen kuin juuri puistosta poistuessamme portilla... Tosin vielä tämänkin jälkeen haluan sen koalan nähdä :)

Samilla alkoi aikataulu painaa päälle, joten hän jatkoi matkaa ja minä jäin Noosan päärannalle ja ostoskadulle haistelemaan tunnelmia. Lompakossa oli myös varaluottokorttini, jota en ollut koskaan vielä aikaisemmin käyttänyt. Nyt piti saada käteistä, sillä maahan tullessani nostamani käteisvarat alkoivat olla lopussa. Kävelin ostoskadun toiseen päähän yhtä puolta katua ja takain toista puolta. Nälkäkin alkoi olla, joten nyt piti löytää se pankkiautomaatti ja sitten ruokaa. Vastaan tuli pieni ostoskeskuksen tapainen, jossa oli myös food court. Food courtiin suunnatessani huomasin automaatin, jossa oli Mastercardin tarra. Jännityksellä työnsin korttini automaattiin, näppäilin tunnusluvun ja haluamani summan ja jäin odottamaan. Kone raksutteli hetken, jonka jälkeen se tulosti kuitin ja ilmoitti, että kortti ei kelpaa... Mellkein siinä pieni paniikinpoikanen yritti päälle pukata, mutta ennen kuin sille antaisin tilaa, päätin kokeilla vielä toista automaattia. Seuraavassa automaatissa ei ollut mitään tarroja osoittamassa, mitkä kortit sille kelpaa. Päätin kuitenkin kokeilla onneani. Toistin samat toimet kuin aikasemminkin ja jäin taas odottamaan. Jälleen kone raksutteli ja alkoi tulostaa kuittia ja suureksi helpotuksekseni työnsi ulos myös setelinipun! Yes, nyt voin hyvillä mielin lähteä syömään. 

Löysin food courtista taas kebabkojun, mistä sai falafeleja. Tilasin falafellautasen, jossa oli reilusti salaattia, pari viininlehtikäärylettä, kastiketta ja kaksi isoa falafelpyörykkää. Normaalin salaatin lisäksi lautasella oli melkoinen määrä persilja-paprikasalaattia. Tuo oli minulle aivan uusi kokemus. Itse kun olen tottunut käyttämään persiljaa lähinnä mausteena. Ihan mukavasti se sopi salaatin raaka-aineeksikin.

Syötyäni aloin katsella, miten pääsisin parkkipaikalle, mistä hostellin ilmaiskuljetukset kulkevat. Paikkaan oli matkaa reilu kilometri ja matkan varrella näkyi olevan yksi kätkökin. Kätkö oli metsäpolun varrella, joten pysäkille kävely oli paljon mukavampaa, kuin tietä pitkin olisi ollut. Tutkailin tarkasti puita edelleen koalan toivossa. Koalaa en edelleenkään siellä nähnyt, mutta kivan näköisen linnun onnistuin löytämään ja se suostui ihan poseeraamaankin minulle. Ei ole kyllä hajuakaan, mikä lintu tuo on, joten jos joku tietää, saa kertoa mullekin!

Ennen kyydin lähtöä minulla oli vielä reilusti aikaa käydä ruokaostoksilla. Löysin reilun kokoisen supermarketin, jonka ulko-ovella oli jäätelönmyynti. Sen verran oli lämmin, että päätin hemmotella itseäni vilpoisella sorbetilla. Sorbetteja oli monenlaisia tarjolla ja valitsin mangon. Se jopa maistui ihan oikealle mangolle! Nautiskelin sorbettini kaikessa rauhassa ennen marketin puolelle sukeltamista. Marketin tarjonta yllätti todella positiivisesti. Löysin gluteenitonta pastaa ja hyvän oloista pastakastiketta. Yhteensä nuo maksoivat alle neljä dollaria eli alle kolme euroa. Lisäksi ostin vettä, hedelmiä ja tuoremehua aamua varten. Kaikki tämä maksoi alle kymmenen dollaria, mikä yllätti taas positiivisesti. Ruoka kun täällä on yllättävän kallista. 

Hostellien autot odottelemassa kyytiläisiä.

Hostellillla pakkasin rinkan valmiiksi aamua varten, kävin suihkussa ja kokkailin herkullisen pasta-aterian itselleni. Sitten siirryin alakertaan netin ulottuville ja kirjoittelemaan blogia. Netti toimi vain hetken. Niinpä keskityin kirjottamiseen. Yhtäkkiä korvani nappasivat tutunkuuluista keskustelua. Takanani istui kaksi tyttöä, jotka puhuivat suomea. Käännyin katsomaan ja vaihdoimme muutaman sanan. Tytöt kertoivat, että heidän kanssaan samaan aikaan hostellille oli tullut muitakin suomalaisia. Heitä en ole onnistunut ainakaan vielä näkemään/kuulemaan.

Tämä hostelli ei ole ihan normaali reppureissaajien paikka. Täällä on tiukat säännöt alkoholinkäytölle. Seitsemän jälkeen illalla alkoholin nauttiminen hostellin alueella on kielletty. Tänä iltana neljän hengen englantilaisporukka (kaksi tyttöä ja kaksi poikaa) aloitti juomisen jo hyvissä ajoin ennen seitsemää ja juominen (ja tässä vaiheessa äänekäs juhlinta) jatkui reippaasti seitsemän jälkeenkin. Vähän ennen yhdeksää paikan omistaja ilmestyi paikalle. Nelikko sai pikapassituksen ulos hostellista, kun olivat ensin esittäneet julkisen anteeksipyynnön muille vieraille metelöinnistään. Tällaisista hostelleista minäkin ihan tykkään!