maanantai 17. marraskuuta 2014

Budapest

Reilu viikko sitten hyppäsin junaan matkalaukun ja kahden repun kanssa suuntana Budapest. Olin pakannut Zagrebin kodistani kaiken sellaisen mukaan, mitä en tarvitse maailmanympärimatkallani. Kaikki ylimääräinen suuntaisi Suomeen Budapestista. Tyytyväisenä totesin, että juna oli täkäläisen mittapuun mukaan oikein mukiinmenevä. Nostin ylimääräiset tavarat hyllylle ja valmistauduin kuuden tunnin matkaan. Ennen rajaa Kroatian puolella oli normaali passintarkastus ja sama toistui rajan jälkeen Unkarin puolella. Passintarkastuksen jälkeen konduktööri tuli vaunuun ja pyysi ottamaan kaikki tavarat mukaan ja seuraamaan häntä. Jatkaisimme matkaa bussilla seuraavalle asemalle. Ei auttanut kuin ottaa tavarat ja siirtyä bussiin ja hetken päästä taas takaisin junaan. Mutta sepä ei ollutkaan ainoa bussipätkä. Sama homma toistui vielä uudelleen. Bussin ikkunasta selvisi syykin. Menossa oli oikein mittavat ratatyöt ja rata oli paikoittain poikki. Onneksi bussilla pääsi kuitenkin mukavasti nuo pätkät, vaikka tavaramäärän kanssa se ei niin kivaa ollutkaan.

Viikko Budapestissa vierähti uskomattoman nopeasti, mutta paljon ehti silti näkemään ja kokemaan. Tässä pieni kuva- ja sanakooste viikon varrelta. Pahoittelen, että osa kuvista on hieman heikkolaatuisia. Vaihdoin uuden muistikortin kameraan ja jostakin syystä uudelta kortilta kuvat eivät siirry padille. Niinpä päädyin yksinkertaisesti ottamaan padilla kuvan kameran näytöltä, jotta sain edes joitain kuvia tänne.


Yksi päivä kului mukavasti Budan linnavuoreen tutustuessa (ja sieltä geokätköjä hakien). Säät suosivat koko viikon, joten kätköily/sightseeing onnistui hienosti. Jossakin linnan kupeessa joku antoi käteen pienen mainoslehtisen, joka osoittautui konserttimainokseksi. Tarjolla oli tasokkaan oloinen klassinen kirkkokonsertti joka vaikutti kovasti mielenkiintoiselta. Illlalla siis piti suunnata kyseiselle kirkolle, mutta lipunmyyntipisteessä totesin, että en sitten halunnutkaan mennä konserttiin... Sen verran arvokkaat liput olivat. Konsertti vaihtui maailmanpyörään ja viihtyisään laivaravintolaan, jossa oli livemusiikkia myös tarjolla. Muutenkin viikon varrella tuli käytyä monessa ravintolassa, missä oli livemusiikkia ja kaikki olivat hyviä esiintyjiä.


Tässä kuvassa olen yhdellä geokätköllä kaupunginpuistossa, jossa sijaitsee myös Budapestin vanhin kylpylä. Kätköpaikka oli kylpylän vieressä juomahuoneessa, josta sai ostaa tuota huikean terveellistä mineraalivettä. Tottahan se piti testata. Vesi oli 76 asteista ja maistui lähinnä mudalta. Mutta koska se on niin terveellistä, urheasti join koko kupillisen! Kaupunginpuisto oli kaunis paikka viettää aikaa kätköjä etsien. Siellä törmäsin myös kahteen hollantilaiseen kätköilijään, jotka antoivat minulle suomalaisen reissaajan :) Puistopäivän päätteeksi oli mukava lähteä illallisristeilylle Tonavalle ihailemaan yövalaistua kaupunkia.


Kun kerran Budapestissa on, ei yksinkertaisesti voi jättää väliin päivää kylpylässä. Käyntikohteeksi valikoitui tuo jo mainittu Széchenyin kylpylä. Eniten siellä kiinnosti lämpimät, isot ulkoaltaat, joista toisessa veden lämpötila oli n. 34 astetta ja toisessa 38 astetta. Altaissa olisi voinut lillua loputtomiin, mutta pitihän sitä välillä käydä testaamassa saunakin. Perin omituista näin suomalaisittain oli, että saunasta ei löytynyt kiuasta... Lämmintä siellä kyllä oli. Jotakin ulkoaltaiden vetovoimasta kertokoon se, että yhtäkään sisäallasta en testannut :)


Kylpyläpäivän päätteeksi pääsin nauttimaan vihdoin siitä konsertista (ja baletista) hienosti iltavalaistussa konserttitalossa (alla). Illan esityksenä oli kaksi Richard Straussin harvoin tai ei koskaan ennen Unkarissa esitettyä teosta. Oli aivan upeaa päästä näkemään Raamantun kertomukseen Joosefista perustuva baletti. Nautin suunnattomasti niin musiikista kuin tanssijoiden työstä!


Viikon käyntikohteet valikoitui pitkälti sen mukaan, missä oli muun nähtävän lisäksi myös geokätköjä. Margit-saari oli yksi näistä kohteista. Sää oli jälleen oikein mukava ulkoiluun. Heti saarelle päästyä edessä oli kovin tuttu näky. Hieno suihkulähde samalla idealla kuin Lahden pikku-Veskulla. Vesiurku esitys oli juuri alkanut ja tottahan sitä piti jäädä ihailemaan. 


Saarta pitkin poikin kulkiessa yhdessä vaiheessa vastaan tuli pieni kuja. Kujalle livahti kissa juuri nenän edestä. Muutaman metrin päässä istui toinen kissa aidalla. Hetken päästä aidan raosta pujahti kujalle kolmas kissa. Ja sitten niitä kissoja alkoi ilmestyä joka puolelta. Osa oli vielä melko pieniä pentuja ja siihen kujalle ne kaikki tulivat, osa lähes jalkoihin kiehnäämään. Ihan siinä tunsi olevansa omiensa joukossa. Kyllähän kissa kissan tuntee :D

Saaripäivän illalle oli luvassa minulle hieman erilainen kokemus. Löysin itseni tyylikkäältä jazz-klubilta, jossa oli illan artistina unkarilainen jazz-laulajatar. Ihan rehellisesti voin jopa sanoa tykänneeni kuulemastani ja erityisesti laulajan positiivinen esiintyminen oli mukavaa.

Parina päivänä tuli sentään vähän käytyä shoppailemassakin, vaikkakin shoppailu jäi lähinnä katselun tasolle. Uuden olkalaukun sentään ostin, kun entinen alkoi ratkeilemaan saumoistaan. Suuressa kauppahallissa koin ahaa-elämyksen, kun muistin paikan 14 vuoden takaiselta matkaltani. Perjantaina kaupungilla kuuli kummasti suomen kieltä ja näki Suomi-asuisia ihmisiä. Jalkapallofanit olivat saapuneet kaupunkiin! Hotellin aamiaisella jo kuuntelin, kun naapuripöydässä puhuttiin suomea ja hyvin pian selvisi, että siinä istui YLE urheilun miehiä.


Toinen asia, joka taannoiselta Budapestin vierailultani oli jäänyt mieleen, oli Gellert-vuori illalla. Niinpä sinne piti nytkin suunnata. Yövalaistu Budapest on niin kaunista katsottavaa! Toki muutama geokätkökin piti vuorelta hakea, mutta illan pimeydessä se osoittautui osittain hieman haastavaksi. Yksi kätkö oli nimittäin suhteellisen jyrkässä rinteessä jonkun puun juurella. Taskulampun kanssa kipusin jyrkkää rinnettä alas ja yritin paikallistaa kätkön, mutta tällä kertaa jouduin antamaan periksi. Muuten kätköilyt sujuivat oikein mukavasti. Sain täyteen 600 löydetyn kätkön tavoitteeni ja pääsin vielä perjantai-iltana osallistumaan paikalliseen kätkötapahtumaan. Tapahtuma olikin kätköilijäurani ensimmäinen tapahtuma, eikä yhtään hassumpi ollutkaan. Heti paikalle tultuani kaivoin kassistani esiin hallussani olevat matkalaiset ja nostin ne pöydälle muiden matkalaisten seuraksi. Pöydässä vastapäätä minua istunut mies sanoi, että voin ottaa kaikki matkalaiset. Katsoin vähän hölmönä takaisin ja totesin, että et ole tosissasi. Illan päätteeksi kuitenkin tuo kasa siirtyi kassini pohjalle, joten kohtapuoliin 15 matkalaista suuntaa yli Atlantin...

Viimeisenä Budapestin päivänä lähetin kaikki ylimääräiset tavarani paluumatkalle Suomeen. Itse lähdin vain reppu selässä etsimään muutaman viimeisen kätkön ennen junalle menoa. Hain kätköjä läheltä juna-asemaa ja päätin käydä hyvissä ajoin ennen junan lähtöä vielä varmistassa lähtöajan ja onko lippuni sellaisenaan kelvollinen vai pitääkö se jotenkin yksilöidä kyseiseen junaan. Lippu kun oli meno-paluulippu, jossa ei ollut paluupäivää määritelty. Marssin Deli-aseman infoon, jossa ystävällinen virkailija kertoi, että juna lähteekin Keleti-asemalta... Onneksi olin ajoissa, joten hyppäsin metroon ja hurautin Budasta Pestin puolelle oikealle asemalle. Ja komea asema sieltä löytyikin! Aikaa oli vielä tarpeeksi käydä nauttimassa viimeinen ateria Budapestissa.

Paluumatka Zagrebiin oli erittäin rauhallinen. Juna oli puolityhjä. Omassa vaunuosastossani oli itseni lisäksi vain yksi mies ja muutaman hengen seurue. Pian junan lähdettyä vaunu hiljeni täysin seurueen nukahdettua. Vasta viiden tunnin matkustamisen jälkeen, Kroatian puolella, junaan tuli enemmän väkeä. Ensimmäistä kertaa näillä maarajan ylittävillä reissuillani törmäsin nyt siihen, että rajalla ensin tuli Unkarin poliisi tarkistamaan passit ja hetken päästä perässä Kroatian poliisi ilman, että juna liikkui välillä minnekään. 








1 kommentti:

  1. Hei! Kiva oli käydä kuvien kautta Pudabestissa, jossa itse olen käynyt vuonna 1984 silloisen opiskelijaryhmäni kanssa. Matkustettiin junalla Ruotsista pitkin Itä-Blogin maita, pysähdyttiin DDR:ssä Berliinissä ja samaa reittiä tultiin takaisinkin. Pudabest on kyllä upea kaupunki! Siunasta jokaiseen päivääsi tämän maailmanympärysmatkan aikana t. Pirkko

    VastaaPoista