Huikean hienoja auringonlaskuja, riippumatossa makoilua, kolme kilometriä valkoista hiekkarantaa, uimista, rantakävelyjä, erinäisiä eläimiä, kitisevä sänky, haiseva vessa, hymyjä ja hyvää mieltä - niistä (ja vähän muustakin) koostui viikko paratiisissani nimeltään Tip of Borneo.
Näin upea auringonlasku oli vastassa heti ensimmäisenä iltana.
Road tripin jälkeen tiistaiaamuna Dr Selva ja Mimie heittivät minut aamulla Kudatin bussille. Oli aivan ihanaa päästä takaisin paratiisiin, mutta ihanaa oli ollut viettää aikaa rakkaiden uusien ystävienkin kanssa. Itku pääsi, kun bussiin nousin ystäväni hyvästelyäni. Onneksi nykytekniikalla yhteydenpito on helppoa ja nopeaa.
Tällä kertaa matka Kudatiin oli huomattavasti miellyttävämpi kuin edellisellä kerralla. Olin niin onnellinen, että olin löytänyt tämän kunnon bussin. Enää ei tarvinnut istua ahtaasti ja kuumasti reppu sylissä jaetussa taksissa vaan sai valloittaa puolityhjästä bussista kaksi paikkaa - yhden itselleen ja toisen repulle. :) Tulipa siinä jopa hieman torkahdettuakin matkan aikana ja niin olin virkeänä Kudatissa juuri oikeaan aikaan. Bussiasemalta kävelin parisataa metriä Ria-hotellille, mistä kyyti eteenpäin lähti. Ehdin käydä vessassa, ostaa kylmän juoman ja istua pöytään, kun minua lähestyi paikallinen nuori mies kysyen, olenko Merza. :) Mies nappasi rinkkani, minä repun ja juoman ja seurasin miestä autoon.
Matkalla pysähdyimme supermarkettiin ja käytin tilaisuuden hyväkseni. Varasin useamman pullon juomavettä mukaan, kun se taatusti oli halvempaa marketissa kuin perillä. Tommy's Placessa vastassa oli tuttu nuori nainen, Susan, vastaanottamassa. Olin varannut sänkypaikan makuusalista, jossa oli kahdeksan sänkyä. Vessa ja suihku olivat huoneen yhteydessä omissa erillisissä kopeissaan. Koko viikon sain nauttia omasta privaattihuoneesta, sillä muita matkalaisia ei makuusaliin ilmaantunut. Minuahan se ei haitannut ollenkaan. :) Sen sijaan muita olisi saattanut haitata nukkuminen samassa huoneessa, sillä sänky, missä nukuin, osoittautui kovaksi kitisijäksi. Joka kerta, kun vähääkään liikahdin, sänky kitisi hyvän tovin. Itse on siihen onneksi herännyt, mutta aina sänkyyn mennessä tuon noteerasi.
Päivät paratiisissa muotoutuivat hyvinkin samaa kaavaa noudattavaksi. Aamulla, kun olin ensin rauhassa heräillyt ja antanut nälänkin herätä, kävelin rantaa pitkin Tip Top -ravintolaan aamiaiselle. Siellä sai healthy combon (hedelmälautanen, iso mukillinen tuorepuristettua mehua ja pari paahtoleipää, jotka vaihdoin aina paistettuun kananmunaan) 12 ringgitillä (3€), kun oman ravintolan vegeaamiainen (lautasellinen kaurapuuroa (päällä muutama rusina), pari siivua vesimelonia ja kuppi teetä tai kahvia) maksoi 10 RM (2,50€). Tip Topin aamiainen oli niin huikean hyvä, että mielelläni tuon pienen aamukävelyn (olisiko ollut 1,5 km suuntaansa) reippailin päästäkseni herkuttelemaan. Paluumatkat kestivät aina hieman pidempään, kun matkan varrella tuli pulahdettua useampaan otteeseen mereen.
Päivät kuluivat leppoisasti riippumatossa lukien ja välillä torkahdellen. Kun nälkä alkoi kurnia, sitä sai siirrettyä sopivasti, kun tallusteli Tommy's Placen ravintolaan. Jos tuli liian kuuma, kävin meressä välillä vilvoittelemassa. Enää ei vesi täällä ollut kylmää. Ihan ihmetytti, miten se olikin ollut niin kylmää silloin ensimmäisellä kerralla. Nyt vesi oli juuri niin lämmintä kuin näissä oloissa voi odottaa. Eli linnunmaitoa. :) Riippumatot oli sijoitettu Tommy's Placen ja rannan välissä olevaan pieneen mäntymetsään! Täällä tosiaankin rannalla oli mäntyjä, eikä palmuja.
Hyvissä ajoin ennen auringonlaskua kävin suihkussa, vedin pitkät housut jalkaan ja käpöttelin mäelle, sinne Borneon oikeasti pohjoisimpaan kolkkaan ihailemaan auringonlaskua. Parina iltana seurasin tuon luonnon värinäytelmän rantahiekalla istuen, mutta muina iltoina kiipesin mäelle. Mäki olikin suosittu paikka iltaisin. Paikallisia tuli joka ilta useita autollisia ja turistejakin näkyi aina. Enkä yhtään ihmettele paikan suosiota! Ylhäältä mäeltä avautui upea näkymä merelle ja sieltä oli oikein hyvä seurata, kuinka aurinko hiljalleen painui meren syleilyyn. Hätäisimmät lähtivät jo tässä vaiheessa, mutta hienoin väriloisto oli vielä edessä. Auringon laskettua taivas alkoi vähitellen punertua ja joka ikinen ilta taivas hehkui erinäköisenä. Vasta viimeisten valonsäteiden kadottua maltoin nousta ja siirtyä mäellä sijaitsevaan ravintolaan päivälliselle.
Päivällisen sain nauttia joka ilta ainoana asiakkaana mäen päällä olevassa ravintolassa. Sain erittäin hyvää palvelua ja hinta-laatusuhteeltaan hyvää ruokaa. Menusta en tosin ymmärtänyt juuri mitään, kun se oli vain paikallisella kielellä. Henkilökunnan kielitaito oli hieman vajavaista, mutta joka ilta sain eteeni erilaisen kasvisruuan. Yhtenä iltana kysyin munakoisoa ja sitähän löytyi. Pyysin, että annokseen tulisi valkosipulia, mutta tarjoilija pahoitteli, että valkosipulia ei ole. Sen sijaan olisi jotain muuta, mitä hän ei englanniksi osannut sanoa. Kun sitten sain annoksen eteeni, totesin heti, että olihan siinä valkosipulia... Juomaksi tilasin joka ilta jotain tuorepuristettua mehua. Mehut olivat tässä ravintolassa käsittämättömän halpoja, vain 3,50 RM eli alle euron. Muualla pyydettiin 8 RM eli 2 €.
Syötyäni oli aina jo pilkkopimeää. Tähtien tuikkiessa taivaalla kävelin takaisin majapaikkaani. Sirkat sirittivät ja tunnelma oli jotekin epätodellinen. Perillä terassillani ulkovalon ympärillä parveili valtava määrä pieniä liskoja saalistamassa valon ympärille kerääntyneitä hyönteisiä. Jokunen ötökkä eksyi välillä huoneenkin puolelle. Yhtenä päivänä, kun menin huoneeseeni, seinällä, sängyn yläpuolella, tuijotti vastaan suurin ikinä näkemäni hämähäkki. Kun en näiden täkäläisten hämppisten myrkyllisyydestä tiedä, katsoin parhaaksi käydä hakemassa jonkun henkilökunnasta paikalle. Yksi mies tulikin ja yritti yläsängylle nousten saada hämppiksen hengiltä varvastossullaan nuijien, mutta hämähäkki oli nopea ja väisti iskut livahtaen turvaan kattopuiden alle. Mies arveli, että kaveri tulee vielä takaisin ja haki minulle myrkkypullon, jolla voin suihkuttaa otuksen hengiltä, jos se palaa. Sen koommin en tuota onneksi enää nähnyt, mutta pari sen pikkuveljeä pääsi hengestään huoneeseeni eksyttyään.
Yhtenä iltana, kun menin kylppäriin, lattialla oli minua vastaanottamassa "ystäväni" torakka. Miten kummassa tuo otus onnistuukaan herättämään rauhaarakastavassa ihmisessä silmittömän murhanhimon... Torakan nähtyäni käännyin saman tien kannoillani, nappasin tossun käteeni ja nuijin torakan hengiltä. Viimeistelin surmatyöni rutistamalla otuksen vessapaperiin ja yrittämällä huuhtoa sen vessanpytystä alas. Vaan sepä ei ollutkaan niin yksinkertaista. Useammankin huuhtelun jälkeen torakan raato kellui edelleen pytyssä. Mutta onneksi se oli sentään kuollut.
Tuo vessa olikin ihan oma tarinansa. Se oli kaikin puolin siisti, mutta siellä oli pistävä viemärin haju. Mainitsin siitä henkilökunnalle ja he lupasivat tehdä jotain. Ilmeisesti he olivat käyneet suihkuttamassa sinne jotain ilmanraikastinta, kun sen illan haju pysyi poissa. Mutta seuraavana päivänä se palasi. Sanoin asiasta uudelleen ja henkilökunta lupasi käydä siivoamassa vessan. Vaan nyt ei haju ollut lähtenyt. Niinpä loppuajan opettelin elämään tuon hajun kanssa. Onneksi se pysyi vessassa, eikä haitannut huoneen puolella.
Liskojen, hämähäkkien ja torakan lisäksi pääsin tutustumaan lähemmin vielä muihinkin elukoihin. Yhtenä aamuna palatessani aamiaiselta huomasin meressä meduusoita. Niitä oli paljon. Ne olivat suhteellisen pieniä, noin peukalon kokoisia (ja muotoisia) ja niissä oli toisessa päässä pieni ruskea piste. Koska en tiennyt (enkä halunnut testata) ovatko nämä polttavaa sorttia, päätin varmistaa asian henkilökunnalta. Otin yhden rannalle ajautuneen meduusan simpukan kuorelle ja vein majapaikkaani henkilökunnan ihmeteltäväksi. Tommy's Placen yhteydessä on sukellusfirma, joten sieltä löytyy aina joku, joka tuntee meren elävät. Näytin meduusan ja kysyin, pitääkö niitä varoa. Ei kuulemma tarvitse. Ei ollut polttavaa sorttia tämä.
Samana päivänä, vain hetkeä myöhemmin istuskelin huoneeni terassilla, kun tajusin silmäkulmassani terassin katossa jotain liikettä. Katsoin ylös ja en ollenkaan ollut mielissäni näkemästäni... Kattorakenteissa luikerteli käärme! Sellainen ohut, vaskitsamainen. Olin juuri ollut aikeissa siirtää kamerasta kuvia Padille, joten minulla oli kamera kädessä. Käärmeen kuvaaminen oli haastavaa, sillä en halunnut mennä kovin lähelle ja toisaalta se pysytteli kattorakenteiden päällä (onneksi).
Taas oli asiaa henkilökunnalle. Nyt halusin varmistaa, minkälaisen käärmeen kanssa olin tekemisissä. Tämä oli kuulemma ihmisille vaaraton versio. Liskoja se tykkää popsia, vaikka ei uskoisi, kun se oli itse ohuempi kuin liskot.
Kaikkine elukoineenkin viikko oli aivan mahtava! Nautin täysin siemauksin kiireettömyydestä ja rauhasta. Useammin kuin kerran kuulin jonkun mainitsevan minulle, kuinka näytän niin onnelliselta. Mikäs siinä on näyttää onnelliselta, kun on onnellinen!!!
Kylän pieni adventtikirkko. Jumiksen aikana sähköt olivat välilläl pois ja sisällä oli melkoisen lämmin, kun tuulettimet eivät toimineet.
Hey Merya! Kutsutaanko sinua siellä maailmalla useinkin Merzaksi. Jos et tykkää niin vaihda kirjoitusasua:) Tunnen Kanadasta saksalaisalkuperäisen Yuttan, eli Jutta on vaihtanut kirjoitustasun, jossa kohtaa oikeankuuloisen nimittelyn.
VastaaPoistaSinulta taitaa jäädä koko Aasia väliin, jos aiot ehtiä kotimaahan kuluvan kuun lopussa. Mutta tervetuloa takaisin joka tapauksessa! -Liisa