keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Myrskyä ja vuodatusta

Viime viikko toi mukanaan taas monenlaista. Pari viikkoa oli vierähtänyt siitä, kun eskarin oppilas, joka ei osallistunut millään tapaa opetukseen, oli ollut tutkimuksissa. Sen koommin lasta ei ollut koulussa näkynyt. Nyt hän oli paikalla äitinsä kanssa. Tutkimustulokset olivat tulleet meille koululle jo aikaisemmin ja niiden mukaan lapsella on isoja kognitiivisia ongelmia ja hän tarvitsee paljon apua. (Mielenkiintoinen tuo "tutkimus" oli, kun lasta ei ollut tavattu lainkaan, "tutkija" oli vain haastatellut äitiä ja opettajaa ja sen perusteella tehnyt diagnoosinsa.) Äiti oli rehtorille tarjonnut, että hän järjestää lapselle apua kouluun. Nyt hän olikin sitten itse paikalla. Aivan ihmeissäni seurasin lasta. Hän oli aivan eri lapsi mitä olin ennen nähnyt! Nyt hän puhui ja otti osaa toisten juttuihin. 

Aamut eskarissa ovat itse asiassa tosi turhauttavia. En ole vielä keksinyt, miksi minä siellä oikeastaan olen. Sen jälkeen, kun minä aloin siellä aamuja olemaan, opettaja on alkanut tulemaan myöhässä. Useimmiten 5-15 minuuttia, mutta pahimmillaan jopa puoli tuntia. Ensimmäinen puoli tuntia on varattu aamuhartautta varten, mutta kun opettaja tulee myöhässä, aamuhartaus venyy yliajalle ja se vaivainen puoli tuntia, mikä minulla on aikaa sen jälkeen eskarissa olla, menee kaikkeen muuhun kuin opiskeluun. Monena aamuna töihin päästään vasta juuri ennen kuin minun pitää jo lähteä. Eipä siinä ehdi millään tapaa avuksi olemaan...

Työ on tuonut mukanaan muitakin turhautumisia. Opettajien pitäisi huolehtia, että heidän oppilaansa tulevat minun luokkaani, kun heidän tuntinsa alkaa. Suurin osa opettajista ei ole kertaakaan muistanut lähettää oppilaitaan vaan joudun aina hakemaan heidät. Kun oppilaille on varattu aikaa puoli tuntia ja siitä ensimmäiset kymmenen minuuttia menee siihen, kun metsästän oppilaita ympäri campusta, jää opiskeluaika tosi lyhyeksi. Tätä turhautumista kävin rehtorille purkamassa ja hän nakitti yhden paikallisista työläisistä viralliseksi oppilaiden saattajaksi. Pari päivää on nyt tällä systeemillä menty ja osan oppilaista olenkin saanut jo ajallaan tunnille.

Kun nyt työasioilla aloitettiin, niin jatketaan vielä vähän. Jo pidemmän aikaa lukion englannin opettaja on tuskaillut yhden senioriluokan oppilaan kielitaidon kanssa. Nyt päädyttiin sitten sellaiseen ratkaisuun, että tämä oppilas tulee myös minun oppilaakseni. Minulla on siis oppilaita eskarista lukion viimeiselle luokalle asti... Rankalta tuntuu ajatus, että oppilaan pitäisi suorittaa lukion loppututkinto keväällä, kun hänen kielitaitonsa on kovin heikoissa kantimissa. Ihmeitä pitäisi tehdä, että oppilas kunnialla tutkintonsa voisi suorittaa.

Viime viikon alusta pääsin aloittamaan työt uudessa luokassani. Maanantaina tosin jouduin opettamaan samalla, kun miehet vielä siivosivat luokkaani. Kissanpennut ovat ilahduttaneet oppilaita kovasti. Suurimman osan ajasta pennut nukkuvat, mutta hereillä ollessaan ne innostuvat välillä leikkimään ja telmimään oikein kunnolla. Joskus ne tulevat leikkimään meidän jaloillamme ja siitäkös oppilaat tykkäävät. Pentujen kasvaessa vastaan alkaa tulla sellaisia ongelmia, että on pakko miettiä niille toista sijoituspaikkaa. Luokka kun on täynnä tietokoneita ja näin ollen johtoja riittää. Pennut leikkivät jo nyt kovasti johdoilla ja kun ne vielä vähän kasvavat, johdot eivät enää kestä niiden hampaiden käsittelyä. Kasvamisen myötä pennut alkavat myös vähitellen tekemään itse luonnolliset tarpeensa. Tähän asti emo on huolehtinut niiden siisteydestä, mutta ei enää kauaa. Tänään mietimmekin jo uutta sijoituspaikkaa, joka löytyy kahden vapaaehtoisen asunnosta. Heillä kun on kolme makuuhuonetta, joista he käyttävät vain yhtä. Toinen vapaista huoneista on surkeassa kunnossa. Sen katto vuotaa ja se on ihmisille asuinkelvoton, mutta pentujen kodiksi se voisi sopia hyvinkin. Pennut siis muuttanevat sinne lähipäivinä.

Mun söpöliinit...
My cute kittens...
Mennyt viikko toi mukanaan yllättävän vapaapäivän. Keskiviikkoaamuna olin jo syönyt aamiaisen ja olin valmiina lähtemään aamuhartauteen, kun Shelly, joka oli lähtenyt jo hetkeä aikaisemmin, tuli takaisin ja ilmoitti, että tänään ei ole koulua, saarelle odotetaan trooppista myrskyä. Aamu olikin tavallista tuulisempi. Ilmoitus ylimääräisestä vapaapäivästä otettiin suurella ilolla vastaan! Nyt oli aikaa kantaa vielä viimeisiä tavaroita vanhasta luokasta uuteen ja rentoutua myrskyä odotellessa. Myrskyn odotettiin iskevän kymmenen aikaan aamusta, mutta mitään myrskyä ei kuulunut. Puolen päivän aikaan totesin, että vapaapäivän voisi tietysti hyödyntää jotenkin ja kävin kysymässä, olisko muita kiinnostuneita lähtemään Super Saveriin (kirpputorille) ostoksille. Emily oli jo edellisellä kerralla ollut innokas lähtemään, mutta ei silloin pystynyt lähtemään. Nyt lähdimme kaksin penkomaan tuota vaatteiden täyttämää huonetta. Tottuneesti jo kiipesin kasan päälle ja aloin kaivaa. Tällä kertaa onnistuin kaivamaan niin syvälle, että lopulta lattia tuli vastaan! Ja nyt "saaliskin" oli huomattavasti runsaampi kuin ensimmäisellä kerralla. Olin enemmän kuin tyytyväinen löytöihini ja totesin, että tällaiset "myrskypäivät" ovat oikein mukavia. :D

Vaatevuoren seasta voi tehdä vaikka mitä hassuja löytöjä.
You can find some silly things also from the second hand store.
Tostaiaamuna palattiin taas normaalisti töihin. Juuri ennen kolmea, jolloin oppitunnit päättyvät, alkoi sataa. Sateeseen täällä on tottunut ja vaikka vettä tuli rankasti, ei siihen kiinnittänyt sen enempää huomiota, sillä kuurot ovat monesti hyvinkin rankkoja. Nytpä sade ei loppunutkaan normaalin muutaman minuutin päästä vaan se jatkui ja jatkui. Vettä tuli hurjan rankasti lähes tunnin ajan ja koulun piha-alueet muuttuivat lainehtiviksi lammikoiksi. Toimiston nurkalta lähtee tie ylämäkeen ja tietä pitkin valui vedet valtoimenaan alas parkkipaikalle tuoden mukanaan melkoisen määrän soraa ja pientä kiveä. Seuraavana aamuna miehet olivat kottikärryjen kanssa lapioimassa ylimääräisen maa-aineksen pois parkkipaikalta.

Pihakatos muuttui kahluualtaaksi rankkasateen jäljiltä.
Our hut was more like a small pond after the heavy rain.
Tämä kommuuniasuminen koettelee todella hermoja... Vaikka yhdessä istuttiin alas ja sovittiin kuka vastaa mistäkin, on meillä roska- ja vessapaperiongelma. Keittiön iso roskis tulvii yli, eikä Jaci siitä huolimatta vie sitä pois ennen kuin joku meistä muista siitä hänelle huomauttaa.  Jo toistamiseen olimme myös tilanteessa, että vessapaperi oli lopussa. Stephanie ei (taaskaan) muistanut kauppareissullaan ostaa lisää, vaikka hän nimenomaan halusi ottaa paperien ostamisen vastuulleen (vaikka minä tarjouduin huolehtimaan siitä). Onneksi sitä on reissatessa oppinut, että olipa sitä missä tahansa, aina on syytä olla yksi rulla vessapaperia varalla. Niinpä en ole pulaan joutunut, vaan olen napannut omasta rullasta paperit mukaan. Ärsyttää vaan, kun toiset eivät huolehdi siitä, mistä ovat luvanneet huolehtia. Tahtoo oman asunnon. Ugh. Olen puhunut! 

Tulipa vuodatettua... Onneksi viikonloppu toi mukanaan hermolepoa ja ihanaa rentoutumista pikkuruisella paratiisisaarella, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti