Olen kuullut, että Kosraelta löytyy useita vesiputouksia. Pari niistä olin jo ehtinyt nähdä - ja vähän pettyä Pohnpein putousten jälkeen. Sen verran vaatimattomia nämä täkäläiset putoukset ovat olleet. Ja melkoisen patikoinnin takanakin ne tahtovat olla. Syksyllä koulun alettua meidän opiskelijalähetit kävivät Larryn johdolla tutustumassa meitä lähinnä oleviin putouksiin. Itse olin silloin niin kiireinen, että jouduin jättämään patikan väliin. Nyt tarjoutui uusi tilaisuus, kun koulun akreditointi tiimi oli vierailulla ja GMM:n koulutusjohtaja halusi viedä vierailijat pikku patikalle sunnuntain vapaapäivän kunniaksi. Niinpä liityin joukkoon, kun sukelsimme viidakkoon.
 |
| Enimmäkseen patikoimme virran rantoja/uomaa pitkin. Askeleitaan sai katsoa tarkasti. Sen verran liukasta oli. |
 |
| Matkan varrella sai välillä vähän kiipeilläkin, kun vastaan tuli tällainen rakennelma. Minun pomoni, GMM:n koulutusjohtaja, vasemmalla ja oppaamme Larry, paikallinen "alkuasukas", oikealla. |
 |
| Matkan jatkuessa yhtäkkiä toisella puolella kohosi korkea, pystysuora kallioseinämä. |
 |
| Ja hetken päästä seinämä oli molemmilla puolilla ja matka jatkui virrassa kahlaten seinämien välissä. |
 |
| Sitten taas vähän kiipeiltiin... |
 |
| "Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, täytyy mennä läpi!" Vai miten se laulu menikään? No, ei menty läpi, yli oli kivuttava tästäkin. |
 |
| Lieneekö siinä noin tunti mennyt patikoidessa, ennen kuin määränpää oli saavutettu. Ensimmäinen kolmesta putouksesta oli kaikkein korkein. Piti aika kauas jäädä, että sai koko putouksen samaan kuvaan. |
 |
| Kaksi seuraavaa putousta mahtuikin sitten samaan kuvaan. |
 |
| Viimeiselle putoukselle päästäkseen piti kiipeillä vielä vähän lisää. Miehet taituroivat seinämän yli, mutta minä totesin, että minun ei tarvitse sitä tehdä. Niinpä istahdin kivelle hieman hengähtämään ja tarjoilemaan kameralle silmänruokaa. |
 |
| Ensimmäinen jälkimmäisistä putouksista. Sitä kameran silmänruokaa... 😀 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti