Finkol Waterfall

Aika lentää... Tästäkin retkestä on jo muutama viikko aikaa, mutta blogi laahaa perässä pahasti. Josko viikon päästä alkavalla joululomalla ehtisi päivittää tämänkin blogin ajantasalle... Jälleen kerran haaveilimme kiipeämisestä Finkol vuorelle, mutta haaveeksi se jäi tälläkin kertaa. Nyt siitä syystä, että sateiden takia vuorella oli ollut maanvyörymä, joka oli tukkinut reitin. Siispä taas turvauduttiin vaihtoehtoon B.

Polku putouksille lähtee Utwesta, saaren toiselta puolelta, minne suuntasimme tällä kertaa koulun pakettiautolla, kun pikku lava-auton akku sanoi sopimuksensa irti. Yhtään ei kyllä innostanut ajaa pakua sitä viimeistä kinttupolkua pitkin. Ainoa toiveeni oli, että mihin ikinä auto sitten parkkeerattaisiin, siellä olisi paikka, missä pääsee kääntymään ympäri, ettei sieltä tarvitse peruuttaa takaisin. Olihan siellä pieni levennys ja kuin ihmeen kaupalla siinä sain pakun kääntymään, vaikka kovasti sitä epäilin.

Patikka putouksille kesti noin puolitoista tuntia suuntaansa ja tuttuun tapaan paikoitellen kovasti mutaista viidakkopolkua pitkin. 

Time flies... This trip was already couple of weeks ago, but my blog if not updated. I hope I have time in a week when we start our Christmas Vacation...  Once again we were dreaming to hike up to the Mount Finkol, but again it was just a dream. This time the reason why we couldn't do it was that there was a landslide up somewhere on the way and it ruined the trail. So we had to take plan B.

The trail to the falls start from Utwe, on the other side of the island. This time we drove there by our van, because our small truck's battery was dead. I didn't like at all the idea to drive the van the last really narrow and bumpy road. I really wished there was a place to turn around so that I wouldn't have to reverse all the way back. Fortunately there was one little bit wider spot and I was able to turn around - though I really doubted it first. 

The hike to the falls took about one and half hour one way and as usual here, it was partly quite muddy jungle trail.

Putouksille patikoitiin pääasiassa pienen joen rantoja pitkin. Matkan varrella joki ylitettiin monet kerrat kahlaamalla.
The hike to the falls was mostly along a stream. We crossed the stream (wading) many times on the way.

Toiset tykkää patikoida viidakon halki paljain jaloin...
Someone likes to hike through the jungle barefoot...

Yksi monista virran ylityksistä.
One of the many crossings of the stream.

Välillä oli pakko pysähtyä kuvaamaan, vaikka toiset paahtoi edellä kovaa vauhtia eteenpäin.
I just had to stop once on a while to take photos, though others were hiking fast somewhere far ahead.

Ensimmäinen näkymä putouksille. 😁
First view to the falls. 😁

Ensimmäinen taso kolmesta.
First of the three tiers.

Toinen taso ylhäältä kuvattuna.
Second tier from the top.

Lähes perillä. Tuli vaan vilkuiltua vähän taaksepäin...
Almost there. I just looked back...

Siellä se kolmas taso odottaa.
There is the third tier.

Siihen olisi voinut puhahtaa vilvoittelemaan. Oppaamme sen tekikin.
You could jump in to cool down. That's exactly what our guide did. 

Välillä oli vähän haastavampaa päästä eteenpäin.
In some places it was little bit more challenging to keep going.

Patikka oli muuten mukava, mutta minun makuun vähän liikaa kiireen makua oli mukana. Niinpä siinä kiirehtiessä tuli otettua yksi kivulias harha-askel, jonka seurauksena kotona, kun riisuin kengät jalasta,  jalka ei ollut yhteistyöhaluinen. Niinpä otin vaarin vanhat keinot käyttöön ja kääräisin koiven sipulikääreeseen. Aamuun mennessä kipu oli hellittänyt niin paljon, että jalalla pystyi taas kävelemään.

The hike was nice - except we where too in hurry. Because of that, I took one painful misstep. At home, when I took off the shoe, my foot hurt so much that I was not able to walk properly. So I did what my grandpa used to do when I was a kid. I wrapped my foot with an onion wrap and in the morning I was able to walk again.