Tällä kertaa vuorossa on sillisalaattia pienistä arkisista asioista tällä saarella. Moni asia vie täällä yllättävän paljon aikaa ja toimii länsimaisittain vähintäänkin erikoisella tavalla. Minulta lähti yhdestä hampaasta pala paikasta ja tarvitsin hammaslääkäriä. Olin käynyt jo yksityisellä hammaslääkärillä näyttäytymässä ja kysymässä hintaa. Korjaus olisi ollut 50 dollaria, joten päätin etsiä edullisemman vaihtoehdon. Kevätloman aikaan vihdoin sain itseni rahdattua julkisen puolen hammaslääkäriin. Vastaanotto on sairaalan yhteydessä, erillisessä rakennuksessa. Kun astuin ovesta sisään, vastassa oli odotusaula jokseenkin täynnä ihmisiä. Suuri osa odottajista oli lapsia. Täkäläiseen tapaan mitään ajanvarausta ei tarvita, vaan jokainen kirjoittaa nimensä listaan paikalle tullessaan. Reilun tunnin odottelun jälkeen minut kutsuttiin sisään. Salomonsaarelainen hammaslääkäri katsoi suuhuni ja pyysi minua vielä tarkentamaan, mistä paikka on lähtenyt. Hän ei pystynyt löytämään oikeaa kohtaa. Lähdettiin ottamaan röntgenkuva ja edelleenkään lääkäri ei ollut aivan kartalla. Paikka kun lähti viimeisestä poskihampaasta niin sen puuttumisen havaitseminen ei näköjään tälle lääkärille ollut kovin yksinkertaista. Kielellä puuttumisen tunsi vaan ikävän selvästi.
Kun kerran olin niin paljon saanut itsestäni irti, että oli hammaslääkäriin hankkiutunut, pyysin lääkäriä tarkistamaan muutkin hampaani. Hän totesi löytävänsä pari pientä reikää, joita ei kuulemma tarvitsisi paikata, jos hoidan hampaitani säännöllisesti - toisin kuin paikalliset. Heidän suustaan tuollaiset pitäisi paikata. Mielenkiintoista... Noh, joka tapauksessa lopputulos oli se, että lääkäri pyysi minua käymään ensin suuhygienistilla putsauttamassa hampaani ja tulemaan sitten takaisin, niin paikkaisi reiät (joita siis hetki sitten ei vielä tarvinnut paikata). Hygienisti otti vastaan toisaalla ja sain ohjeet, kuinka löydän perille. Löysin oikeaan paikkaan ja kysyin ensimmäiseltä vastaantulevalta henkilökunnan jäseneltä, mistä löytäisin oikean ihmisen. Nainen pyysi minua istumaan ja lähti hakemaan etsimääni ihmistä. Pian hän tuli takaisin miehen kanssa, joka kertoi olevansa etsimäni henkilö. Hän kysyi, millaista asiaa minulla on ja kuultuaan tarpeeni, pahoitteli, että hän on juuri lähdössä kotiin (kello oli jokseenkin 12). Hän teki vain puolikkaan päivän tuona päivänä. Sain pyynnön tulla takaisin aamulla heti yhdeksältä.
Aamulla palasin takaisin ja kerrankin homma toimi sovitusti. Pääsin hoitoon heti yhdeksältä. Suomalaisen hammasputsauksen rinnalla tämä oli aika heppoinen putsaus, mutta kummasti hampaat näyttivät eriväriseltä tämän jälkeen! Olinkin hieman miettinyt, millä ihmeellä saisin hampaani hieman enemmän valkoiseksi. Nyt kun hampaat oli putsattu, suuntasin saman tien takaisin hammaslääkäriin. Jälleen sain odotella tunnin verran, ennen kuin pääsin sisään. Hämmästykseni oli suuri, kun hammaslääkäri alkoikin puuhailla sen puuttuvan paikan parissa, jota hän ei siis edes itse pystynyt näkemään puuttuvaksi... Mutta sen takiahan minä alun perin olin tullutkin, joten hyvä, jos hän sen nyt sitten saa korjattua. Aikansa hän ahersi ja kun lopulta pääsin kielellä hammasta tunnustelemaan, oli terävä kolo kadonnut! Hyvä niin. Mutta ei hämmästys tähän loppunut. Kun lääkäri oli valmis, hän sanoi, että nyt hänellä ei ole aikaa paikata niitä pikkureikiä (joita siis ei tarvitsisi paikata) ja pyysi tulemaan takaisin toisena päivänä... Heh, en ole vielä mennyt. Josko sitten vaikka kesälomalla olisi aikaa taas odotella tunti tai ehkä toinenkin.
Tuulilasinpyyhkimet
Kun taannoin ostin autoni, sen lasinpyyhkimet olivat aika lopussa. Jonkun aikaa niitten kanssa tuskailin, ennen kuin lopulta menin takaisin myyjän liikkeeseen ostaakseni uudet. Mr Huan totesi, että oikeanlaisia ei ole varastossa yhtään, mutta heillä on seuraavalla viikolla lähdössä tilaus Japanista. Hän lisää pyyhkimet tilaukseen. Tilauksen pitäisi olla perillä parin viikon päästä. Jäin siis odottamaan. Palasin reilun kahden viikon päästä kuullakseni saman virren: Tule takaisin kahden viikon päästä. Odotin toiset reilut kaksi viikkoa ennen kuin taas palasin perjantaina kysymään tilannetta. Nyt sain kuulla, että kontti on juuri tullut, mutta sitä ei ole vielä ehditty purkamaan. Tule takaisin maanantaina. Menin takaisin maanataina saadakseni kuulla, että pyyhkijät on nyt löytynyt, mutta niissä on vääränlainen kiinnityssysteemi. Huan pyysi minua tulemaan takaisin seuraavana päivänä ja jättämään auton hänelle, niin hän voisi käydä etsimässä muilta korjaamoilta, josko jostain löytyisi oikea kiinnityssysteemi. Palasin seuraavana päivänä sovittuun aikaan toteamaan, että Mr Huan ei ole paikalla. Hän on viemässä lastaan sairaalaan. Seuraavakaan yritys ei vielä tuottanut toivottua tulosta, sillä tällä kertaa Mr Huan oli niin kiireinen muiden autojen kanssa, että hän ei ehtinyt ottaa minun autoani. Jälleen kerran minua pyydettiin tulemaan takaisin seuraavana päivänä. Oliskohan se sitten ollut seitsemäs käyntikerta, kun vihdoin sain uudet pyyhkijät autoon..
"Katsastus"
Täällä autot pitää rekisteröidä vuosittain. Käytännössä se tapahtuu siten, että auton kanssa mennään poliisiasemalle, missä poliisi tekee "katsastuksen", antaa laskun, joka pitää käydä maksamassa kaupungintalon kassaan ja sitten palata kuitin kanssa takaisin, jolloin poliisi kirjoittaa uuden "rekisteriotteen" ja antaa tarrat liimattavaksi rekisterikilpeen ja tuulilasiin. Niin siis minäkin menin poliisiasemalle auton kanssa. Poliisimies kysyi, mikä on minun autoni ja sitten lähdettiin "katsastamaan". Ensin minulta kysyttiin ajokortti. Sitten poliisi tarkisti toimiiko autossa valot, vilkut, tuulilasinpyyhkimet ja töötti. Hän myös pyysi minua käynnistämään auton. Kaikki oli kunnossa, joten sain laskun ja lähdin kaupungintalolle. Kello oli pari minuuttia yli 12 ja kas kummaa, kassa oli kiinni! Lounastauko. Kun kyse on tauolle lähdöstä, kelloa tarkataan hyvin tiiviisti ja lappu lyödään luukulle ehkä jo hieman etuajassakin, mutta kun pitäisi tulla töihin, sitten ei enää olekaan niin väliä, ollaanko paikalla aikanaan vai "on island time". Sanomattakin oli siis selvää, että kassa ei suinkaan auennut klo 13...
Sain kuitenkin lounastauon jälkeen laskun (noin 30 dollaria) maksettua ja palasin poliisiasemalle. Siellä yksi poliisimies kirjoitteli kirjoituskoneella uuden "rekisteriotteen" ja sain tarvittavat tarrat. Täytyy sanoa, että kovin heppoinen on tämä täkäläinen katsastus. Liikenteessä näkee niin hurjia pommeja, että välillä oikeasti hirvittää! Ketään ei kiinnosta toimiiko jarrut, tuulilasi voi olla tuhannen säpäleinä, kun siihen on pudonnut kookospähkinä, takalasin virkaa toimittaa United Airlinesin muovi, puskurit on teipattu kiinni runkoon ja pakoputkesta tulee mustaakin mustempaa savua.
 |
| Nämä autot eivät ole enää liikenteessä. Mutta lähes vastaavan näköisiä kyllä tulee vastaan... |
Silmälasit
Jostain kumman syystä onnistuin jättämään viimeisellä Ant-atollireissulla silmälasini mökkini kaiteelle. Jokseenkin viimeisiä asioita, mitä tein ennen mökin jättämistä, oli se, että laitoin piilarit päähän. Laskin silmälasit kaiteelle ja muistan vielä, kun ajattelin etsiväni seuraavaksi silmälasikotelon. Mutta ilmeisesti en sitten etsinyt, kun kotiin palattuani löysin tyhjän kotelon. Tiesin saman tien, missä lasit ovat ja sitten alkoi pohdinta, miten saan lasit takaisin. Onneksi minulla oli vanhat lasit tallella, joten en ollut ihan sokea, mutta olihan siinä taas totuttelemista, kun uudet lasit on monitehot ja vanhat vain yksitehot. Kerroin Maureenille ongelmani ja hän lupasi soittaa lasien perään. Maureen sai viestin toimitettua saarelle, ja siellä luvattiin käydä katsomassa, löytyykö lasit. Sain pian kuulla, että lasit on löytynet ja saman viikon keskiviikkona joku on menossa käymään saarella ja voi tuoda ne tullessaan. Keskiviikkoiltana kyselin taas lasien perään ja sain kuulla, että ne oli unohdettu antaa saarella kävijöiden matkaan. Mutta sunnuntaina taas joku on menossa sinne. Maanantaina sain vihdoin odotetun tiedon. Lasit ovat haettavissa paikallisen kaasuyhtiön toimistosta. Sinne sitten suuntasin töiden jälkeen ja sain lasien lisäksi takaisin myös peilini, joka oli kököttänyt kaiteella lasien vieressä. Sitä en ollut osannut edes kaivata.
Torakat
Torakat kuuluu täällä arkeen. Onneksi minun asunnossa ei niitä kovin usein näy. Nyt kuitenkin jostain syystä jouduin useampana iltana peräkkäin tappamaan torakan, joten päätin taas vaihteeksi vähän suihkutella myrkkyä rakoihin, joihin olen torakoiden nähnyt katoavan. Seuraavana aamuna löysin lattialta neljä torakkaa koivet kohti taivasta. Muutamana aamuna senkin jälkeen poimin vielä yksittäisiä yksilöitä talteen. Vaikka en noita otuksia täällä usein näekään, täytyy niitä kuitenkin täällä olla, koska niiden munia saan hävittää säännöllisesti. Etenkin suihkuverho tuntuu olevan niiden suosiossa, mutta munia löytyy myös mm. vaatekaapista, ruokakaapista ja lattioilta.
Banaaniostokset
Banaanit ovat jokapäiväistä ruokaa. Niinpä niitä tulee ostettua yleensä aina isompi terttu, joka roikkuu sitten kotona naulassa. Siitä on helppo poimia syötävää sitä mukaa kuin sitä tarvitsee. Yleensä ostan banaanini aina Ellenin marketista, mutta toisinaan, jos minulla ei ole muuta asiaa kylille, käyn hakemassa banaanit läheisestä pikkukojusta. Yleensä silloin ostan vähemmän, vain muutaman päivän tarpeisiin. Näin olin taas kerran tekemässä. Ystävällinen mies leikkasi minulle isosta tertusta pienemmän tertun, jonka maksoin kassalla. Kun menin autolle banaaneitteni kanssa, samainen mies tuli luokseni toisen, isomman banaanitertun kanssa ja sanoi, että ne ovat minulle - talo tarjoaa. Olin aivan hämilläni! Joskus nämä ihmiset osaavat kertakaikkiaan yllättää!
Kielikukkasia
Englannin kieli on hassua - ainakin joskus. Pari esimerkkiä. Meillä oli nyyttärit ja tein sinne jotain pataruokaa, jossa oli itsetehtyä seitania. Seitan on seitan myös englanniksi. Tiesin, että joku taas kysyy, mitä olen kokannut ja kun mietin, mitä tällä kertaa vastaan, totesin, että nytpä onkin mielenkiintoinen juttu. Jos vastaan: "Tämä on seitania", kuuluu se englanniksi: "This is seitan" joka taas kuulostaa täsmälleen samalta kuin: "This is satan (=saatana)". Tästäpä tulikin sitten meille kestovitsi. Joka kerta, kun meillä on nyyttärit, joku kysyy minulta: "Did you bring seitan?" (Toitko seitania.) Johon minä tilanteesta riippuen saatan vastata esim. "No, I didn't bring satan into the church!" (Ei, en tuonut saatanaa kirkkoon!)
Toinen aivan loistojuttu sattui syntymäpäivänäni. Gladys tuli kysymään, josko olisin lähtenyt hänen kanssaan piknikille Causewaylle. Hän lupasi kokata synttäreideni kunniaksi. Oli kuitenkin sopinut jo Katin kanssa, että menemme päivälliselle Kiinalaiseen ravintolaan. Niinpä kerroin Gladysille, että olen menossa ravintolaan. Gladys kysyi, kenen kanssa olen menossa. Vastasin: "I'll go with Kat." (Menen Katin kanssa.) Kat lausutaan samoin kuin cat, joka on kissa. Samaan aikaan yksi kissoistani tassutteli paikalle. Gladys katsoi epäuskoisen näköisenä kissaa ja sitten minua ja varmisti, oliko kuullut oikein: "With cat?" (Kissan kanssa?) Saatiinpa hyvät naurut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti