Sateen värittämää elämää

Kun eletään yhdessä maailman sateisimmista paikoista (vuotuinen sademäärä 7600 mm), sade tuo toisinaan todellista väriä elämään. Toissa perjantaina vietettiin koulun 45-vuotis perustamispäivää. Aamu aukeni kauniin aurinkoisena ja koko koulun väki kerääntyi nurmikentälle valmiina erilaiseen koulupäivään. Oppilaat ja henkilökunta oli jaettu neljään joukkueeseen, jotka kaikki tunnustivat omaa väriään. Päivän aikana oli odotettavissa monenlaisia kisailuja joukkueiden kesken. 

Ennen kisailuita piti tietysti ottaa viralliset kuvat kaikista joukkueista. Kun viimeinenkin joukkue saatiin kuvattua, oli taivas vetäytynyt synkkään pilveen ja ei aikaakaan, kun ensimmäiset vesipisarat putoilivat taivaalta. Kaikki vetäytyivät katosten alle suojaan.

Vihreät joukkue.
Green .

Punainen joukkue.
Red team. 

Sininen joukkue.
Blue team.

Valkoinen joukkue.
White team.

Ei mennyt kuin hetki sateen alkamisesta, kun vettä alkoi tulla aivan kaatamalla. Ja siinä samassa oppilaat alkoivat juosta kentälle. Alkoi hillitön sadetanssi. Ilo oli ylimmillään! Vähän aikaa opettajat odottivat, josko sade hellittäisi, mutta kun se ei loppumisen merkkejä osoittanut, laitettiin kisailut käyntiin sateesta huolimatta.

Jee, sadetta!
Yay! It's raining! 

Paikallista tankotanssia. :D
Local pole dance. :D

Kisassa kaikkensa antanut oppilas.
He gave everything for the race.

Nurmikenttä muuttui mutavelliksi hyvin nopeasti ja sekös oli hauskaa.
Our grass field turned onto mud pool very quickly and it was so fun!

Mutakylvyssä...
Bathing in the mud...

Päivän aikana kisailtiin mm. köydenvedossa, akateemisissa taidoissa, vanneviestissä, mailaviestissä ja kananmunien rikkomisessa. Kovin montaa kuivaa tai kuratonta oppilasta ei päivän päätteeksi kotiin lähtenyt. Vaikka koulupäivän aikana (puolikas päivä) tuntui jo satavan reippaasti, se kunnon sade tuli kuitenkin vasta iltapäivällä. Sen jälkeen kenttä näytti tältä...

Our grass field in the afternoon when we had a REAL rain. At that time students were already back home.

Hupipäivän jatkoksi oli luvassa lukuvuoden ensimmäinen saariviikonloppu henkilökunnalle (käytännössä campuksella asuville). Lähtö piti tapahtua puoli kolmen aikaan, mutta tuolloin sade oli rankimmillaan, joten lähtö hieman viivästyi. Mielenkiinnolla odotin, noinkohan saaressakin sataisi samaan malliin...

Pajalta tuova vie muuttui tulvivaksi joeksi ja toi taas kerran parkkipaikalle melkoisen määrän kiviä.
The road from the shop turned onto flooding stream and brought a lot of stones to the parking lot.

Pahimman sateen tauottua lastasimme tavarat autoihin ja suuntasimme rantaan, mistä jatkoimme veneellä Black Corallille. Sade onneksi piti taukoa niin että saimme tavarat ja itsemme kuivina perille. Mutta illemmalla sade jatkui ja sitä riitti aina varhaiseen sunnuntaiaamuun saakka. Mutta sehän ei menoa haitannut. Onneksi lähtiessä oli satanut, niin tuli sadetakki mukaan matkaan. Niinpä sapattiaamuna aamiaisen jälkeen vedin sadetakin päälle ja nappasin actionkameran mukaan ja lähdin tutkailemaan saaren ympäristöä. Oli laskuveden aika, joten saarta pääsi kiertämään helposti ja aivan matalassa vedessä kahlaten pääsi vaikka kuinka kauaskin saaresta.

Laskuveden paljastamaa mustaa korallia.
Low tide and a lot of black coral.

Nää värit on niin upeita!
I love these colours!

Sunnuntaiaamuna ilo ja hämmästys oli suuri, kun aurinko paistoi! Siitä piti ottaa kaikki irti, joten huolellisen rasvaamisen jälkeen maski naamalle, snorkkeli suuhun, kamera käteen ja veteen!

Vesi oli harmittavan sameaa, mutta kun tarkasti katsoo, niin jokseenkin keskellä kuvaa uiskentelee black tip hai.
Water was quite unclear but if you look very carefully you can see in the middle of the picture a black tip shark.

Viikonlopun paratiisisaari.
Paradise Island of my weekend. 

Kotiinlähdön aika. Edessä Pohnpei synkän pilven peitossa. Siellä satoi. Meillä paistoi aurinko.
Time to go back home. Pohnpei is ahead and covered of dark clouds. It was raining there. We had sun shine.

Venettä lastatessa aivan veneen viereen uiskenteli tälläinen kaveri - jokseenkin kesy rausku.
While we were loading the boat this almost tame sting ray came right next to out boat.

Jos Suomessa sade joskus vähän nyppii, kun se meinaa rajoittaa ulkoilmaelämää, täällä sen kanssa on oppinut elämään yllättävän hyvin. Iltana jos toisenakin, kun olen käynyt urheilukentällä kävelemässä, sade on yllättänyt kesken kaiken. Yleensä kaikkein rajuimman vaiheen ajaksi väki vetäytyy katoksen alle suojaan tai pakenee autoihinsa ja lähtee pois, mutta välillä, kun sade ei hellitäkään, muutamat valuvat vähitellen takaisin radalle sateeseen. Minä ensimmäisten joukossa. Muutaman kerran olen iltakävelyltä palatessa saanut riisua kaikki vettä valuvat vaatteet heti ovella sisään päästyäni, etten kastelisi koko asuntoa. Onneksi tuo sade on niin lämmintä, että ei yhtään haittaa, vaikka lenkillä kastuu. Kunhan vaan on muistanut ottaa lippiksen mukaan, että silmälasit pysyy kuivina. Se kun on kurja fiilis, jos rillit kastuu, eikä näe kunnolla.

Märkien lenkkien seurauksena lenkkareita saakin sitten pestä vähän useammin. Se haju kun ei ole mitenkään miellyttävä, mikä kastuneista lenkkareista asuntoon leviää...