Pakkolomaa?

Tämä on kummallinen saari... Viime viikolla täällä isännöitiin Pacific Islands Forumia. Saarelle saapui lähetystöjä kaikista Tyynenmeren saarivaltioista ja paikalliset viranomaiset pyysivät kaikkia saaren kouluja sulkemaan ovensa turvallisuussyistä kyseisen viikon ajaksi, koska saarella tulisi olemaan poikkeuksellisen paljon liikennettä. Niinpä meilläkin oli koulu kiinni, mutta opettajat "töissä"... Mitään erityistehtäviä meille ei annettu. Käskettiin vain tekemään vähintään kolmen viikon tuntisuunnitelmat etukäteen ja perjantai oli ulkotyöpäivä.

Viikko oli kyllä enemmän lomaa kuin oikeasti töitä. Itse kun en pysty tekemään tuntisuunnitelmia kuin enintään parille seuraavalle päivälle etukäteen, käytin ajan hyväkseni etsimällä toimivia sovelluksia tabletilla pelattavaksi lähinnä ekaluokkalaisille, jotka opettelevat vasta kirjaimia/äänteitä ja toisaalta niille oppilaille, jotka tarvitsevat preppausta englannin kielen kanssa. On muuten aikaavievää puuhaa, kun käytännössä joutuu lataamaan kaikki vähänkään järkevältä tuntuvat sovellukset ja testaamaan ne. Lataaminen näillä nettinopeuksilla oli tuskallisen hidasta. Mutta onneksi oli aikaa. Ja koska luokassani ei ole nettiyhteyttä, tein töitä kotona mukavasti nojatuolissa löhöillen.

Ennen "loman" alkua sattui luokassa pieni hassu episodi, joka on pakko jakaa. Ekaluokkalainen tyttö oli kanssani opettelemassa äänteitä. Minulla on aakkoset luokan seinällä ja siinä me yhdessä tepastelimme aakkosten edessä kirjaimelta toiselle. Tytöllä on tapana liikkua hieman levottomasti ja nytkin hän steppaili ympäriinsä enkä kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota, vaan annoin tytön steppailla. Yhtäkkiä tyttö jähmettyi paikoilleen ja sanoi, että hänen pitää päästä vessaan. Minun luokassa ei ole vessaa, joten vastasin, että hänen pitää kipaista takaisin omaan luokkaan. Siinä samassa tytön suupielet vääntyivät alaspäin ja tajusin, että myöhäistä... Hameen alta alkoi valua pissat lattialle tytön lohduttoman itkun säestyksellä. Ja sitä pissaa muuten tuli tolkuttoman paljon! Miten voi pienen tytön rakkoon mahtua sellainen määrä nestettä! Avuttomana katselin ympärille, mutta mitään apuvälinettä ei ollut näkyvillä. Ei voinut kuin odottaa, että tyttö sai rakkonsa tyhjäksi ja sitten keskittyä lohduttamaan lasta (joka muuten sattui olemaan sama, jonka vieressä istuin ensimmäisenä koulupäivänä tyynnyttelemässä itkua). Pikaisen pohdinnan tuloksena päätin viedä tytön toimistoon, josta voisimme soittaa kotiin ja pyytää kuivia vaatteita. Onneksi toimistolla sattui olemaan yksi opettaja vapaalla ja hän otti tytön hoiviinsa. Itse lähdin mopin kanssa takaisin luokkaan lattianpesuun ja jatkamaan töitä seuraavan oppilaan kanssa.

One of those beautiful sunsets here.

Viikonloppuisin on nyt kivaa, kun voi käydä ajelemassa ja tutustumassa uusiin paikkoihin. Sain Gladysin seurakseni Sokehsin saarta kiertämään. Se on ollut yksi haaveeni jo pitkään, mutta vasta nyt, oman auton myötä tuon haaveen pystyi toteuttamaan. Matkan varrelta löytyi ihania maisemia, mutta kameraa ei tullut juurikaan käytettyä. Ehkä sitten seuraavalla kerralla... Saaren toiselta puolelta löytyi hieno, iso kirkko upealta paikalta meren rannalta. Vieressä oli paikallinen koulu. Ei muuten hassumpi paikka koulullekaan! Saarikierroksen päätteeksi ajoimme vielä ihailemaan auringonlaskua oman koulun lähellä olevan ravintolan puutarhaan, josta avautuu upea näkymä merelle.

Laulukirjassa auki laulu: In moments like these (Tällaisina hetkinä...) Bean (Papu) osaa ottaa rennosti!
The song open in the songbook: In moments like these... Bean knows how to relax!

"Lomaviikon" perjantai oli kaikkea muuta kuin lomapäivä. Rehtori halusi meidän raivaavan puutarhaan pläntin, jossa voisi alkaa kasvattamaan koulun ruokalaan kurkkuja. Kävin kameran kanssa tarkistamassa, mikä oli homman nimi. Se selvisi hyvin nopeasti. Käytännössä kyseessä oli pahasti viidakoituneen entisen puutarhapalstan raivaaminen uudelleen käyttökuntoon. Työvälineitä täällä ei pahemmin ole käytössä. Viidakkoveitsien lisäksi rehtori ja Tim-pastori tekivät puunoksista koukkumaiset työkalut, joilla pystyi vetämään juurakkoa, kun joku sitä viidakkoveitsellä katkoi.

Alkutilannetta kasvimaan raivaamisessa.
This is the place we cleared for the cucumbers to grow.

Alkukantaiset työkalut käytössä.
This kind of tools boys used to clear the garden.

Rankan uurastuksen jälkeen pläntti alkoi näyttää jo huomattavasti enemmän kasvimaalta.
After hard work the area started to look more like a garden.

Naiset saivat oman urakan, joka oli selkeästi helpompi kuin miesten urakka. Me kitkimme kaksi penkkiä rikkaruohoista. Työkaluina meilläkin oli ensin vain viidakkoveitsi ja pienempiä veitsiä. Katselin hetken touhua ja lähdin etsimään jotain käyttökelpoisempaa työkalua. Löysin Nolin kätköistä kolmipiikkisen, pitkävartisen kuokan, joka osoittautui huomattavasti käyttökelpoisemmaksi kitkemisvälineeksi kuin veitset.

That was womens job. We cleared only two rows from weeds. At first we had only a machete and some smaller knifes as a tools but then I found a kind of hoe which worked great for clearing.

Kaylalla oli omia siemeniä, jotka hän halusi kylvää ja saada kasvamaan jonnekin Mrs V neuvoi, kuinka banaaninlehdistä voi tehdä kasvatusruukkuja. Ihmetellen katselin, kuinka naiset kylvivät porkkanan siemeniä yhden jokaiseen "ruukkuun". Myöhemmin itäneet taimet siirrettäisiin maahan jatkamaan kasvamista. Mielenkiintoista porkkananviljelyä...

Kayla had some seeds she wanted to plant. Mrs V showed how to make planting pots of banana leaves. I wondered why they planted carrot seeds to the pots. Later they will remove plants to the ground. Very interesting way to grow carrots...

Harvemmin campuksella pääsee ihailemaan hienoja auringonlaskuja, mutta joskus sellainenkin yllättää. Myöhästyin vähän parhaista väreistä, kun lähdin hakemaan kameraa.

Quite seldom we can see nice sunset at the campus but sometimes it surprise us. I was little bit late with my camera to catch the best colors but still it was nice!

Kun pääsiäisenä pääsin snorklaamaan kilpikonnien kanssa, päätin vielä siellä vedessä, että seuraavalla kerralla minulla on kamera, jolla voin ikuistaa kilpparit. Niinpä kesällä ostin Suomesta action-kameran, jota nyt olen opetellut käyttämään. Ensikertaa pääsin "tositoimiin" eli veden alle viime viikonloppuna, kun hyppäsimme veneeseen ja ajoimme Palikir Passiin snorklaamaan.

Valmiina snorklausreissulle ja kameraa testaamaan.
Ready for snorkeling and testing my new action camera.

Vene vesille ja eiku menox!
Boat to the ocean and let's go!

Aurinko helli ja vesi lensi. Huippua!
Sun was shining and water made dribbles. Awesome!

Ensimmäinen vedenalaisselfie.
My first under water selfie.

Meritähti.
Seastar.

Rausku pohjassa.
Stingray on the bottom of the sea.

Koralleja.
Corals.

Pojat ja rehtori kalastivat snorklauksen lisäksi. Bradenia onnisti ja hän nosti merestä kaksi papukaijakalaa.
Boys and principal were fishing also. Braden were lucky to catch two parrot fish. 

Merellä paahtavan auringon alla ei ollut varjoja luonnostaan, joten auringolta suojautuminen piti hoitaa huivien avulla.
In the middle of the ocean, under the hot sun, there were no shades. I covered myself with scarfs. 

Paluumatkalla.
On the way back.

Oikaisimme mangrovemetsän halki.
There were a shortcut through the mangrove forest.

Vois kai sitä hassumminkin asiat olla... Veneessä leppoisaa meripäivää viettämässä lauma nuoria miehiä ja minä. :D Paluumatkalla viima tempaisi lippiksen päästäni ja ehdin jo pelästyä, että meri vei ainokaiseni, mutta kun käännyin katsomaan, Ansel (vasemmalla laidalla istumassa) oli onnistunut nappaamaan tuulen viemän lippikseni ja poimi sen turvaan omaan päähänsä.

Things could be worse... Great day at the ocean with bunch of young men. On the way back wind took my cap and I thought I missed it for good. When I turned around I saw Ansel (sitting on the left side) with my cap. Lucky me!