Viikonloppu turistina - Luang Prabang

Olen koko syksyn haaveillut viettäväni joskus viikonloppua "kylillä", eli varaavani huoneen keskustasta, nauttivani iltamarkkinoista ja auringonlaskusta. Nyt, kun aika on käymässä vähiin, heräsin ajatukseen, että se on tehtävä nyt jos joskus ylipäänsä meinaa. Niinpä viime viikonloppuna lauantaina iltapäivällä pakkasin repun, hyppäsin fillarin selkään ja suuntasin etukäteen katsomani majatalon respaan kysymään huonetta. Huone löytyi ja oli vielä oikein mukavan oloinen. Kahdesta yöstä aamiaisella maksoin 400 000 kipiä, eli noin 40€. Ei paha. Voin suositella. Visay Guesthousen hinta-laatusuhde oli erittäin hyvä.

Ensimmäisen iltapäivän vietin kävellen joen vartta kameraa ulkoiluttaen ja etsien paikkaa, mistä aamulla saisi venekyydin Pak Ou -luolille. Kameralle löytyi mukavasti ruokaa ja illan tullen myös minulle, kun suuntasin iltamarkkinoille testaamaan vegebuffettia.

Yksi monista kauniista rakennuksista rantatien varrella.

Suurin ikinä nähneeni joulutähti! Se kasvoi ihan vapaasti puistossa.

Täkäläiset markkinabuffetit toimii idealla, että saat mättää lautaselle niin paljon ruokaa kun saat mahtumaan, mutta santsikierrosta ei ole. Lautanen tuntui kovin pieneltä, mutta kun olin annokseni lopettanut, olin oikein tyytyväinen, ettei syötävää ollut enempää. Ei olisi jaksanut enempää! Tämän buffetin hinta ei päätä huimannut - n. 1,50€.

Markkinakojuissa on myynnissä pääasiassa paikallista käsityötä. Nuo kissat jäi kovasti kutkuttamaan... Vieläköhän ne pitää käydä hakemassa...?

Joka ilta kaupungin pääkatu suljetaan liikenteeltä ja se muuttuu markkina-alueeksi. 

Eurolla saa ison mukillisen tuoretta hedelmämehua/-pirtelöä. Samoin alkaen eurosta saa herkullisen täytetyn patongin valitsemillaan täytteillä.

Pak Ou -luola

Sunnuntaiaamuna kahdeksan aikaan suuntasin Saffron -kahvilan edestä löytyvälle veneiden lähtöpaikalle. Siitä sai ostettua lipun "public boatiin", jolla pääsi luolille. Lippu oli vain 65 000 kip (n. 6,50€), kun yksityiset veneilijät pyysivät 100 000 kip jaetusta veneestä tai 300 000 kip ihan privakyydistä. Vaikka nyt onkin jo turistisesonki alkanut, ei meitä ollut kuin vähän reilut toistakymmentä lähtijää luolille. Ensin meidät lastattiin kahteen veneeseen, jotka lähtivät matkaan 8:30, mutta lyhyen matkan jälkeen veneet pysähtyivät ja meidät kaikki siirrettiin yhteen veneeseen.

Matka luolille kesti noin pari tuntia. Matkalla tehtiin yksi pysähdys viskikylään, jossa olisi päässyt maistelemaan paikallista viskiä ja keventämään rahapussiaan lukuisissa myyntikojuissa. Tarjolla oli lähinnä paikallisena käsityönä tehtyjä huiveja ja muuta käsityötä.

Maistuiskos viski?

Lapset leikkimässä myyntikojun edessä viskikylässä.

Mighty Mekong on nimensä veroinen. 

Pak Ou -luolille pääsee vain veneellä. Laiturilla oli tungosta, mutta itse luoliin sai tutustua suht rauhassa.

Yläluolalle päästäkseen sai kiivetä rappuja ihan urakalla. Matkalla pienet, likaiset lapset yrittivät kaupitella epämääräisiä nyssäköitä jotain syötävää. Myös joitakin paikallisia naisia oli myymässä käsitöitä. Juomavesi on syytä varata itse mukaan, sillä ensimmäistäkään juomien myyjää ei paikalla näkynyt.

Luolat ovat käytöstä poistettujen buddhapatsaiden "hautausmaa". Yläluola on hyvin pimeä, joten jos siellä haluaa jotain nähdä, on syytä olla taskulamppu mukana.

Luolilta aukeaa näkymä vaikuttavan näköiselle kallioseinämälle.

Alaluolan kallioseinämää.

Venematkalla näki paikallista elämää. Tässä lossi joen yli.

Asutusta puutarhoineen.

Karjaa "laitumella".

Tuonne kun saisi ripustaa riippumattonsa...

Naiset pyykillä.

Auringonlaskuristeily

Pitkään olin haaveillut auringonlaskusta joella. Nyt pääsin senkin vihdoin toteuttamaan. Olin jo aikaisemmin päättänyt, millä laivalla haluan tuon maagisen hetken kokea. Sa Sa Cruisen laiva on niin persoonallinen, että halusin ehdottomasti päästä sen kyytiin, vaikka se maksoikin tuplasti sen mitä tavalliset pitkät veneet. Tästä lystistä sai maksaa 95 000 kip (n. 9,50€) kun normiveneiden kuskit pyysivät 40 000 kip. Toisaalta tämän laivan auringonlaskuristeilyn kesto oli kaksi tuntia, kun muilla se oli vain tunti.

Laiva edellisenä iltana kuvattuna juuri risteilylle lähdössä.

Laivan yläkannella matkaan lähtöä odottelemassa.

Ennen auringonlaskua pääsi kuvaamaan muita joella liikkujia. Tässä paikallinen kalastaja.

Tässä kuvassa pääosassa on vedessä kelluva kuollut sika. Jonkun joulukinkku oli ilmeisesti päässyt karkuun... Taustalla näkyy yksi niistä tyypillisistä pitkistä veneistä ja joenpenkereen puutarhoja.

Vasta tänne tultuani olen ymmärtänyt, mitä Mighty Mekong todella tarkoittaa. Valtava joki upeine maisemineen on tehnyt minuun vaikutuksen!

Illan huipennus odottaa...

Pian ollaan asemissa todistamassa jälleen yhtä niin kaunista auringonlaskua.

Sinne se painuu vuorten väliin.

Valtaosa muista veneistä häipyi paikalta heti auringon painuttua mailleen, mutta me jäimme odottamaan myös ne jälkiväritykset.

Takasin tullessa Luang Prabang oli jo pukeutunut iltavalaistukseen. Tämäkin oli näkemisen arvoinen kokemus!

Laivaa valaisivat kauniit paperilyhdyt.

 Pha Tad Ke Botanical Garden

Maanantaiaamuna kirjauduin ulos majatalosta, jätin repun säilöön ja suuntasin kasvitieteellisen puutarhan toimistolle lipun ostoon. Toimisto on kaupungissa, mutta itse puutarha sijaitsee noin vartin venematkan päässä. Lippu maksoi 25 US dollaria ja se sisälsi myös venekyydin. Veneet kulkivat  tasatunnein puutarhalle ja aina puolelta takaisin päin.

Veneessä odotti hieman nuorempi kippari...

Vieressä oli paikallisten veneitä.

Veneessä oli hyvin tilaa. Minulla oli seurana vain kaksi miestä.

Näitä portaita pitkin sukellettiin puutarhan uumeniin.

Päärakennuksen pihalta avautui hienot maisemat joelle.

 

Vauvaorkideat kasvamassa ja odottamassa luontoon pääsyä.

Puutarhassa pääsi kulkemaan hyvin hoidettuja polkuja pitkin.

Lootuksen kukka ruukussa.

Inkiväärin kukinto.

Huomaan olevani kumman viehtynyt erilaisiin portaisiin.

Tuntui hassulta katsella luonnossa niin monia niistä kasveista, mitä on tottunut Suomessa näkemään huonekasveina.

Kasvimaa

Taas hieman erilaiset portaat.

Appelsiinipuu.

Palmuja

Kunnon risuaita

Hyvän tovin puutarhassa samoiltuani löysin tämän majan, johon oli mukava istahtaa hetkeksi varjoon hengähtämään ja ihailemaan maisemia.

Tämän kukan nimi jäi arvoitukseksi.

Riisipelto

Riisiä korjattuna lyhteille.

Aidan yli kiipeilevät kukkaköynnökset.

Roskikset oli paikan tyyliin sopivia.

Lootuksen kukkia lammessa.

Nämä näyttivät ihan kiinanruusuilta, mutta ihan varmaksi en uskalla sanoa...

Puutarhakierroksen päätepiste häämöttää lammen takana... Paikan ravintola, jossa tarjoillaan oman puutarhan antimia.

Minun lautaselleni päätyi Laolainen perinneruoka Laap tofuun tehtynä. Kyseessä on annos, jonka voi valita tofulla, kanalla tai lihalla ja se tulee runsaiden yrttien kera maustettuna. Oli erittäin mieluisa ja maukas tuttavuus! 

Ihanan puutarhakokemuksen jälkeen oli aika palata takaisin. 

Paluumatkalla intouduin taas kuvaamaan paikallisten kasvimaita. On ihan käsittämätöntä, kuinka viljelykset ovat välillä hyvinkin jyrkillä joen penkereillä, jotka näin kuivana kautena ovat silmin nähden rutikuivia. Mutta onhan kasteluvesi toki ihan vieressä.

Hmmm... Tuota tietä ei kannata ajaa pimeässä kovin kovaa. Voi tulla kostea päätös reissulle.

Yksi kasvimaa lisää.

Muita joella liikkujia.

Ja vielä lisää kasvimaita.

Yllättävän vähän täällä näkee lapsia joessa uimassa/leikkimässä, mutta nyt pääsin senkin näkemään.

Sitten olikin aika jättää jäähyväiset viikonloppukodille ja palata takaisin arkeen.