Nahlap

Viime viikonloppuna oli taas vuorossa kuukausittainen camping-viikonloppu saaressa. Tällä kertaa paikkana oli Nahlapin saari, jossa emme ole aikaisemmin vielä viikonloppua viettäneet. Vuosi sitten kävin siellä päiväretkellä, joten ihan uusi tuttavuus saari ei ollut. Nahlap on kooltaan suurempi kuin Black Coral ja Long Island, mutta pienempi kuin Ant. Aikanaan saari on toiminut resorttina. Siellä on useita pieniä mökkejä ja muutama isompi paikallinen hut. Saarelta löytyy myös oma pieni, viehättävä kappeli, joka on aikanaan ollut suosittu vihkikappeli. Nyt se seisoo hylättynä ja käyttämättömänä Aikojen saatossa Nahlap, kuten niin moni muukin paikka täällä on päässyt (päästetty) ränsistymään ja toiminta siellä on lähes loppunut. Saarella käy nykyisin lähinnä päiväretkeläisiä. Sitten viime käynnin paikassa on tehty pientä ryhtiliikettä ja korjailtu osaa mökeistä ja rakennettu jopa uuttakin. Noiden uutisten kiirittyä korviimme uskaltauduimme lähtemään testaamaan saarta camping-meiningillä. Ja seurauksena oli totaalinen ihastuminen saareen! Koko porukka oli liikuttavan yksimielisiä siitä, että tämä on näistä lähisaarista ehdoton ykkönen monipuolisuutensa takia. Minulle tämänkertainen saarireissu oli taas uusi kokemus, sillä ensimmäistä kertaa olin tilanteessa, jossa olin porukan ainoa nainen. Sain nauttia seitsemän nuoren miehen seurasta ja jopa yöpyä heidän kanssa samassa isossa hutissa. Tällä saarella kun jokaisesta käytetystä rakennuksesta veloitetaan erikseen, päädyimme jakamaan ison hutin porukalla. Sinne mahtui helposti kaikkien riippumatot ja tavarat ja enemmänkin olisi vielä sopinut. 

Kuvat kertokoot taas puolestaan...

These pics are from smaller island Nahlap, where we (I and our seven young student missionary boys...) were camping last weekend.

Yllätys, yllätys, yksi auringonlasku lisää!
Surprise, surprise, one more sunset!

Pieni, kaunis kappeli, joka palveli nyt lähinnä hämähäkkejä.
Tiny, pretty chapel, which is abandoned. Now it serves mostly spiders.

Pojat yritti surffata, mutta ei ollut ihan tarpeeksi isoja aaltoja ja kovin oli matalaakin.
Boys tried to surf but waves were not big enough and it was quite shallow.

Auringonlasku hieman myöhemmin.
Same sunset little bit later.

Siellä se meidän oma saari siintää...
There it is, our own island...

Lenttistäkin olis päässy pelaamaan, jos olis ollu pallo mukana. Kookokset oli hieman turhan kovia palloksi. :D
There were a beach volley court but we didn't have a ball with us. Coconuts were little bit too hard to use as a ball. :D

Saarelta löytyi vaikka jokaiselle oma paikka rauhoittua.
You could find an own, peaceful place to everyone. 

Riippumatto, suuri rakkauteni!  Hammock, my love!  

Sitten viime käynnin tämäkin laituri oli nyt korjattu käyttökelpoiseksi.
Since last time this dock was prepared and in use now.

Piiiiitkä laituri - tai ehkei sittenkään ihan niin pitkä.
Looooong dock - or then not.

Välillä katseltiin taivaalle...
Some times I looked up...

ja välillä maahan. Siitä se uusi kookospalmu saa alkunsa.
and some times down. That's how the new coconut starts to grow.

Saaren monimuotoisuutta. Pehmeä hiekkaranta.
Diversity of the island. Soft sand beach.

Keinu.
Swing.

Rapu.
Crab.

Ja sitten ihan toisen näköinen ranta.
And then totally different kind of beach.

Onnellinen kalastaja suuren saaliinsa kanssa. :D
Happy fisherman with his big fis. :D

Nahlap on sateenkaarten saari. Viikonlopun aikana niitä ehti nähdä useita.
Nahlap is an island of rainbows. I saw many during the weekend.

Laituri muuttui kätevästi olohuoneeksi.
Boys used the dock as a living room.

Meidän leiri. Oikealla nuotiokatos ja taustalla hut, missä nukuimme.
Our camping place. On the right there is the fire place and at the back our hut, where we slept.

Ei siellä näin tylsää ollut... Pojat on väsyneitä!
It wasn't that boring... Guys were just tired!

Tässä sitä kokattiin. Kiinnitä huomiota vasemmassa alalaidassa olevaan komeaan liskoon! Rotat oli valitettavasti niin vikkeliä, että niitä en onnistunut ikuistamaan.
That's where we were cooking. Notice the gorgeous lizard at the left! Unfortunately the rats were too quick to take a photo.

Saaren kiertävä polku.
The path around the island.

Oliskohan tämä täkäläinen laavu?
Local lean-to?

Saaren sisäosaa.
From the inner part of the island.

Seuraavaa kertaa odotellessa...
Waiting for the next time...

Lopuksi on vielä ihan pakko kertoa yksi pieni hauska tapaus. Lauantai-iltana auringonlaskun aikaan lampsin laiturilta kameran kanssa hutille. Matkan varrella on tuo ylläoleva kohta. Vasemmalla näkyvässä rakennuksessa majaili paikallinen nuori mies, joka oli saaren henkilökuntaa. Ohi kävellessäni olin kuulevinani hänen huikkaavan minulle, Come here. Kävelin rantaan ja mies katosi sisälle. Odottelin hetken, mutta miestä ei kuulunut takaisin. Arvelin kuulleeni väärin ja jatkoin matkaani. Pian mies tuli perässä, kädessään kulho, jonka hän ojensi minulle. Siinä oli höyryävän kuumaa nuudelikeittoa. Täällä omasta jakaminen on ihmisten arkea. Kyllä lämmitti sydäntä (vatsan lisäksi)!

Kurkistus pinnan alle

Mä niin nautin, kun vihdoinkin pystyn kuvaamaan tuota pinnan alaista elämää! Nyt kun noita snorklausmahdollisuuksia on ollut tässä useampi ilman, että on tullut yhtään kuvaa tänne laitettua, niin päätin omistaa yhden postauksen ihan vaan kuville pinnan alta.

Alkuun muutamat korallikuvat ihan vaan värien takia. Kerta toisensa jälkeen sitä vaan ihmetellen ihastelee millainen väriloisto pinnan alta voi löytyä!

This time I'll show you some underwater pics. I just enjoy seeing all the colors of corals and fish! In the beginning some pics of corals.

Yleensä noudatan sääntöä: "Katsoa saa, koskea ei", mutta tätä piti jostain kumman syystä päästä kokeilemaan. Yllätys oli melkoinen, kun tämä olikin pehmeää korallia!

Usually I obey the rule: "You can watch, not touch", but this time I wanted to touch. I was so surprised to noticed that it was soft coral!

Kalatkin on täällä ihan hassun värisiä ja välillä muutenkin hassuja. Nämä melkein nemot on kivoja kavereita. Alemmassa kuvassa vasemmassa reunassa oleva tyyppi ihastui kameraani niin, että se pyöri koko ajan kameran edessä. Oli hitusen haastavaa saada kuvattua liian lähelle pyrkivää otusta.

Fish have funny colors here and sometimes they are funny too. These almost nemos are nice fellows. One of those fish was so thrilled of my camera that is was swimming in front of it so near that it was almost impossible to take any pic.

Tällainenkin "köydenpätkä" sieltä pohjasta löytyi. Tosin tämä oli ihan elävä.
I found this "rope" from the bottom. But this "rope" was alive,

Näkyvyys syvemmällä oli hieman heikko, mutta kuvasta pystyy silti hahmottamaan melkoisen vonkaleen. Pituutta sillä oli ehkä metrin verran.
Visibility was quite poor but I hope you can see that huge fish. It was about one meter long.

Kaikki pohjasta löytyvä ei ole Luojan luomaa. Tämä lienee muistoja sodan ajalta.
Not all you found from the bottom is made by God. This one might be from the war.

Tuli ihan sellainen tunne kuin olisi uinut akvaariossa. :D
I felt like swimming in the aquarium. :D

Pikkufisujen jälkeen siirrytään hieman isompien otusten pariin. Valitettavasti nytkin kuvat ovat heikon näkyvyyden takia melko kehnoja, mutta ehkä niistä saa edes pienen mielikuvan siitä, millaisia otuksia ovat paholaisrauskut (Manta Ray). Oli huikeaa päästä ihailemaan niitä niiden kutupaikalle. Alkuun olin ihan pettynyt, kun näin ensimmäiset yksilöt. Ne oli paljon pienempiä, kuin kaikki olivat kertoneet ja mitä odotin. Ei todellakaan lähellekään kolme metriä kärkiväli. Mutta kun vihdoin se uros liiteli paikalle, piti todeta, että onhan se kunnioitusta herättävän kokoinen!

After those tiny fish here comes little bit bigger ones... Sorry about poor pics. The visibility was poor. I hope you can still get an idea what kind of creatures Manta Rays are. It was so great to see them! At first I was disappointed when I saw the first ones. They were a lot of smaller what I've heard. But when I saw the male one, it was huge!

Lopuksi vielä muutama pötkylä, eli merimakkara. Aina ne ei suinkaan ole niitä mustia makkaroita.
Finally a couple of sea cucumbers. They are not always only the black ones.