Niin siinä sitten kävi, että lähtö Pohnpeilta tulee huomattavasti nopeammin kuin kuvittelin. Ensi viikolla on muutto naapurisaarelle ja -osavaltioon, Kosraelle. Ja miten tässä näin pääsi käymään? Toukokuussa Guam-Mikronesian lähetyksen koulutusjohtaja vieraili Pohnpeilla ja siinä jutellessamme kysyi minulta, olenko koskaan ajatellut rehtorin tehtäviä. Onhan tuota tullut joskus pohdittua. Hän kertoi tarvitsevansa rehtorin Kosraen koululle ja kysyi, olisinko kiinnostunut. Lupasin miettiä asiaa yön yli. Mutta ei sitä tarvinnut miettiä niinkään pitkään, sillä hyvin pian mieleeni palasi muutaman kuukauden takainen kriisipalaverini Taivaan Iskän kanssa. Olin valmis silloin jättämään Pohnpein ja etsin jo puolitosissani uutta paikkaa. Lopulta kuitenkin päätin olla hakematta uusia hommia. Totesin, että olen tänne päätynyt Jumalan johdattamana ja jos Hänellä on minulle jokin muu suunnitelma, niin minun ei töitä muualta etsiä, vaan joku tulee ja pyytää minut muualle. Kun tämän muistin, vastaukseni oli selvä. Vastasin siis myöntävästi ja jäin odottamaan, miten prosessi etenee. Seurasi pitkä hiljaisuus. Olin jo vakuuttunut siitä, että tuo paikka ei ollut minua varten. Kunnes sitten pari viikkoa sitten lähetin sähköpostia koulutusjohtajalle muissa merkeissä ja lopuksi vielä kysäisin, että onko Kosraen tilanteesta mitään uutta tietoa. Hämmästyksekseni sain vastauksen, että prosessi on käynnissä ja pyynnön, että jäädytän toistaiseksi kaikki lomasuunnitelmani kesäkoulun jälkeen.
Viime viikon tiistaina istahdin töitten jälkeen syömään lounasta ja avasin läppärin. Sähköpostissa odotti viesti koulutusjohtajalta: Nyt voin virallisesti kutsua sinut rehtorin tehtävään Kosraelle lukuvuoden 17-18 alusta alkaen. Oli aika epätodellinen fiilis... Nälkä kaikkosi oitis, kun kummallinen kutkuttava tunne täytti sisukset. Miljoona asiaa täytti ajatukset välittömästi. Edessä on jälleen kerran hyppy täysin tuntemattomaan. Minua on odottamassa pieni koulu, vain noin 40 oppilasta luokka-asteilla K4 - 8. Alaisuudessani työskentelee viisi opiskelijalähettiä, joista jokaisella on yhdysluokka opetettavanaan. Mitään muuta henkilökuntaa koululla ei ole! Minä vastaan rehtorin tehtävien ohella koulun taloudenhoidosta, kaikista toimistotehtävistä ja campuksen kunnossapidosta... Glups!!! Mielenkiintoinen paketti on siis vastassa. Mutta entistä rakkaammaksi ja tärkeämmäksi tulee taas yksi lempijakeeni Raamatusta: I can do all things through Christ who gives me strength. Fil. 4:13 Vapaasti suomennettuna: Pystyn mihin vain Kristuksessa, joka antaa minulle voiman.
Kesäkoulun jälkeinen lomareissu vaihtuu siis muuttoon, tutustumiseen uuteen työhön ja matkaan Hawaijille rehtoritapaamiseen ja vastaanottamaan uudet opiskelijalähetit heidän orientaatiojaksolleen. Innolla odotan tulevia haasteita ja samalla haikeana hyvästelen Pohnpein oppilaani ja kaikki ystäväni/tuttuni täällä.
Muuton myötä joudun myös miettimään, mitä teen autolleni. Ensin ajattelin, että myyn sen pois tai jos en saa myytyä sitä näin nopeasti, pistän auton laivaan ja otan mukaan Kosraelle. Tänään mieleeni nousi kolmas ajatus... Meillä on täällä koululla töissä hyvin pienituloinen pariskunta, joilla on hyvin vanha ja jatkuvasti rikki oleva auto. Heidän lisäkseen autossa kulkevat päivittäin kouluun ja töihin heidän kaksi lastaan ja yksi lapsenlapsi. He asuvat Palikirissa ja aina kun heidän auto on rikki, he joutuvat tulemaan taksilla. Edestakainen taksimatka viideltä hengeltä maksaa 10 dollaria joka ikinen päivä, jos he onnistuvat saamaan edullisemman taksin. Kalliimmalla hintaa tulee tuplasti. Se on hurja summa täkäläisillä palkoilla, kun kuukausiansio voi jäädä jopa alle kahdensadan dollarin. Nytkin perheen auto on pajalla. Juttelin isän kanssa ja hän kertoi surullisena, että he joutuvat ottamaan lapsensa pois meidän koulusta ja laittamaan heidät kunnalliseen kouluun Palikirissa, jos auto on jatkuvasti rikki. Heillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa taksimatkoja niin monelle. Haluaisin niin kovasti auttaa tätä perhettä! Luonnollisestikaan heillä ei ole mahdollisuutta ostaa uutta autoa, ei edes edullista. Mieleeni nousi ajatus, että josko jostain löytyisi apujoukkoja rahoittamaan edes osan auton kustannuksista, niin voisin lahjoittaa autoni heille lähtiessäni. Jos tiedät jonkun, joka voisi haluta olla mukana ilahduttamassa tätä perhettä toimivan auton muodossa, laita minulle viestiä vaikka sähköpostiini merjax@gmail.com. Asialla on aika kiire, sillä lähden saarelta jo puolentoista viikon päästä perjantaina. Olisi todella hienoa voida auttaa ihmisiä, jotka oikeasti ovat avun tarpeessa!
Shortly in English. In one and half weeks I will leave Pohnpei and move to Kosrae, which is a neighbor island and another state of Micronesia. I will serve there as a principal in a small Sda school. New challenges are waiting for me over there... But "I can do all things through Christ who gives me strength." Phil. 4:13
I've been thinking about what to do with my car. First I thought I will sell it or if no one will buy it, I'll ship it to Kosrae. Today I talked to one of our local worker here. His family is poor. They have very old and broken car. The car has been broken many times during the year and it's in the shop again. When the car is broken the family (three adults and two children) need to take a taxi to get to work and school. If they succeed to get cheeper taxi it's 10 dollars return but if they had to take more expensive one, it's 20 dollars return. That is really expensive for them. Local salary can be as low as less than 200 dollars per month. I heard from the sad dad that they are considering to transfer their children to the local school next to their home because they can't afford taxis. I would love to help this family by leaving my car to them! If I just could find some people who would love to help me to do that by donating some money. If you know some one who could help that family to get a working car, please contact me asap (merjax@gmail.com). It would be so great to help people who really need help!
