Jo vuosia olen haaveillut pääseväni joskus pidemmäksi aikaa ulkomaille. Yhtä lailla olen halunnut olla avuksi siellä missä apua tarvitaan. Kevättalvella 2013 osallistuin kirkonrakennusprojektiin Nicaraguassa ja kotiinpaluu aiheutti rajun kulttuurishokin. Paluu oravanpyörään oli niin suuri järkytys, että aloin olla kypsä siirtymään vaiheeseen 2: unelmien toteuttamiseen.
Nyt ollaan siinä vaiheessa, että vuorotteluvapaa on anottu, vuokra-asunto irtisanottu ja tyhjennetty varastoon, lentoliput maksettu ja lähtöön on aikaa alle viikko. Monta pientä (ok - joku isokin, kuten auton myyminen) asiaa on vielä hoidettavana, ennen kuin olen oikeasti valmis lälhtemään. Onneksi asioilla on tapana järjestyä ja kun on tehnyt diilin Taivaan Iskän kanssa, ei edes tarvitse turhista murehtia.
Tämä blogi tulee palvelemaan kahta tarkoitusta. Ennen kaikkea se on itselleni tapa pitää "päiväkirjaa", kirjata muistiin matkan varrella tapahtuneita asioita. Samalla kaikki ystäväni ja sukulaiset pääsevät lukemaan kuulumisiani ilman, että minun pitäisi kaikille erikseen kirjoitella.
