Pääsiäinen ja synttärit Ant Atollilla

Aina toisinaan sattuu niin, että synttärit osuu pääsiäiseen. Niin kävi taas tänä vuonna. Jos viime vuonna oli mukava paikka (Bali) juhlia synttäreitä, niin ei ollut nytkään puitteissa valittamista. Ant Atolli on ehdottomasti toinen mun suosikki saarikohteista täällä Long Islandin ohella. Pääsiäisen kunniaksi meillä oli mahdollisuus lähteä viettämään pitkää viikonloppua atollille. Lähtö oli jo torstaiaamuna, joten luvassa oli neljä päivää ihanan rentoa saarielämää - riippumatossa nukkumista, kristallinkirkkaat vedet, lämpöä ja aurinkoa.

Edelliskerroista viisastuneena olin varautunut muonapuoleen hieman uudella tavalla. Pakastin kaiken mahdollisen etukäteen ja näin ollen sain täyttää kylmälaukkuni jäisillä pillimehuilla, leivällä, omppuhillolla pienissä annospakkauksissa ja valmiilla ruualla. Jääkaapista laukkuun meni lähinnä tuoretavaraa, kuten hedelmiä ja kurkkua sekä ensimmäisen päivän lounas, pähkinä-rusina-taateli-sekoitusta ja aamiaismyslit. Tällä systeemillä ruuat pysyivät tarpeeksi pitkään syömäkelpoisina. Vasta sunnuntaina laukun sisältö alkoi olla lämmintä. Tavallisen viikonloppureissun eväät pysyvät siis näin hyvänä koko reissun ajan.

Matka atollille taittui samalla veneellä kuin edellisellä kerralla. Nyt merimatka vaan oli huomattavasti miellyttävämpi, sillä merenkäynti oli hyvin hillittyä. Kun viimeksi olimme täysin märkiä perille päästyämme, nyt saimme muutaman kerran pienet pärskeet päällemme ja perillä olimme kuivina. Tavarat siirtyivät nopeasti veneestä rantaan ja alkoi majoittuminen. Ripustin riippumattoni samaan majaan kuin viimeksi vararehtorin perheen kanssa ja jäin jännityksellä seuraamaan, saanko nyt seuraa. Vararehtorin perhe ei ollut reissussa mukana, sillä heidän tiensä vei Jenkkeihin Candicen terveydentilan takia. Tytöt valtasivat yhden majan, joka viimeksi oli poikien käytössä ja rehtorin perheen käytössä oli kolmas maja. Käytännössä kaikki alkoivat ripustamaan riippumattojaan taivasalle ja jättivät vain tavarat majoihin. Pojat toivat tavaransa minun majaani ja muuten sainkin sitten majan täysin itselleni.

Minun pääsiäiskoti.
My Easter home.

Tuskin olin saanut pääsiäiskotini valmiiksi, kun näin rannalla tutun hahmon. Kenhän se siellä käpötteli. Hän oli tullut saarelle päiväretkelle rauhanturvaajien kanssa. Koko viikonlopuksi hänellä ei ollut mahdollisuutta jäädä meidän kanssamme. Kenin porukka oli tullut jo aikaisemmin aamulla ja Ken oli jo ehtinyt käydä snorklaamassa, mutta oli menossa vielä uudelleen. Liityin seuraan ja kävimme tutkimassa yhden pienen koralliriutan elämää. Mitään kovin kummoista siellä ei ollut, mutta olipa ihana päästä taas pitkästä aikaa lillumaan lämpimään mereen!

Kokkailua saaren tapaan.
Cooking in island-style.

Yksi odotetuimmista hetkistä saarella on minulle aina auringonlasku. Niinpä olin hyvissä ajoin joka ilta kameran kanssa valmiina rannalla odottamassa auringon painumista meren syliin. Uskomatonta, miten upeita värileikkejä ilta illalta sai nähdä - ja joka ilta täysin erilaisia! Tällä kertaa auringonlaskujen lisäksi pääsin ihailemaan kuun nousuja. Täysikuu oli ollut juuri edellisenä päivänä, joten käytännössä kuu oli vielä täyden veroinen. Auringonnousujen kuvaaminen ei tällaiselta aamu-uniselta tahdo oikein luonnistua, mutta onneksi aina välillä pääsee kuvaamaan nousevaa kuuta. Ja kyllä sitä tulikin kuvattua.  Joten sorppa vaan, mutta tämä bloggaus sisältää auringonlaskuja ja kuunnousuja joka illalta.

Poijjaat poseeraamassa auringonlaskun aikaan.
Boys posing during the sunset.

Ensimmäisen illan kuun nousu.
First night moonrise. 

Perjantaiaamuna heräiltyäni laittauduin valmiiksi saaren ympäri kävelylle. Suurin osa tytöistä oli sonnustautunut bikineihin, joten niin tein minäkin ensimmäistä kertaa täällä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, sortsit kyllä pidin jalassa, mutta paidan jätin pukematta. Tuntui ihan hassulta kulkea ilman paitaa, kun on tottunut siihen, että aina on paita päällä - uidessakin. Kiertelin kaikessa rauhassa saaren pysähtyen välillä varjoon istuskelemaan ja ihailemaan (ja kuvaamaan) maisemia ja rapuja. Kun pysähtyi paikoilleen, hetken päästä ranta kuhisi rapuja. Kävellessä ne pujahtivat aina piiloon.

Nyt kun ei ollut Candice mukana saarta kiertämässä, piti hyödyntää kameran itselaukaisuominaisuutta, että sai jonkun kuvan itsestäkin. Olipas muuten hauskaa ja haastavaa yrittää saada oikeasti hyviä kuvia tällä tapaa. Aika monta kertaa sai pinkaista nopsaan kuvaan mukaan, ennen kuin alkoi tulla siedettäviä kuvia. :D

"Selfie" itselaukaisimella otettuna.
"Selfie" took by using the autotimer.

Saarikierrokselle lähtiessäni olin juuri syönyt aamiaisen ja leiriin palattuani siellä oli lounas juuri valmistumassa. Franky ja Maureen kokkailivat aina koko porukalle ruokaa, joten ilman omia eväitäkin olisi viikonlopun pärjännyt. Itse en vaivautunutkaan koko viikonlopun aikana kokkaamaan mitään, vaan nautiskelin valmiita ruokiani yhteisten aterioiden lisäksi. Saarella kun oltiin, tarjolla oli mm. takuutuoretta kalaa suoraan merestä.

Lounasaika
Lunch time.

Perjantaina lounaan jälkeen olin juuri asettunut mukavasti riippumattoon kirjan kanssa, kun Franky tuli kertomaan, että hetken päästä olisi tarkoitus lähteä käymään toisella atollin saarella (saarella, jossa he ovat joskus aikaisemmin aina yöpyneet) sekä pysähtyä snorklaamaan laguuniin johtavaan kanaaliin. Totesin, että enpä taida nyt lähteä mukaan. Riippumatto houkutti huomattavasti enemmän. Sainkin nauttia ihanasta hiljaisuudesta ja rauhasta leirissä vain parin muun leiriin jääneen kanssa.

Sininen hetki?
Blue moment?

Perjantain auringonlasku...
Friday's sunset...

ja kuun nousu.
and moonrise.

Sapattia odotin tällä kertaa kuin kuuta nousevaa (kirjaimellisesti!). Se oli synttäripäivä. Tiesin päivän olevan aivan erityinen, sillä näin ihanassa paikassa en ole koskaan ennen päässyt synttäreitä viettämään. Juhlan kunniaksi päätin snorklata hieman eri paikassa kuin aikaisemmin. Oli nousuveden aika, kun sonnustauduin mereen. Tiesin virtauksen olevan voimakas, joten päätin hyödyntää sen ja kahlasin mereen saaren pohjoisimmasta päästä voidakseni kellua virtauksen mukana mahdollisimman pitkän matkan rantaa myötäillen. Pistin maskin ja snorkkelin paikoilleen ja painoin pään veteen. Lähdin hitaasti uimaan hieman kauemmas rannasta ja samalla jutustelin hiljaa mielessä Taivaan Iskälle. Sanoin, että on niin kivaa, kun tälläkin hetkellä sai olla parhaassa seurassa snorklaamassa ja totesin, että olisi niin kivaa nähdä jotain erityistä vähän niinkuin synttärilahjana. Tuskin olin tämän ehtinyt loppuun ajatella, kun huomioni kiinnittyi minua kohti uivaan isoon kalaan. Tai niin luulin, kunnes "kala" pääsi hieman lähemmäs ja totesin, että eihän tuo mikään kala ole, se on kilpikonna! Lumoutuneena seurasin, kun konna ui suoraan minua kohti. Päästyään noin parin metrin etäisyydelle, se muutti hieman suuntaa ja ui ohitseni. Seurasin sitä koko ajan katseellani ja lähestulkoon ääneen nauroin putkeen ja huikkasin kiitokset yläkertaan. Ensimmäistä kertaa koskaan näin kilpikonnan näin läheltä meressä!

Kun konna katosi näköpiiristä, käännyin takaisin suuntaan, mihin olin matkalla. Saman tien tajusin katselevani toista konnaa, joka söi kaikessa rauhassa pohjassa lähestulkoon alapuolellani. Nyt nauroin oikeasti ääneen snorkkeliputkeen! Ja kun näin ne kaksi muuta kilpparia pienen matkan päässä olin niin kiitollinen ja onnellinen saamastani elämäni parhaasta synttärilahjasta! Hyvän tovin sain seurata pohjassa syövää konnaa ennen kuin se lähti uimaan pois. Mielettömän onnellisena jatkoin snorklausta ja hetken päästä näin vielä yhden kilpparin lisää. 

Myöhemmin illalla kerroin Frankylle kilppareista ja hän oli aidosti hämmästynyt. Hän kertoi, että yleensä nämä kilpikonnat ihmisen nähtyään uivat salamannopeasti pois ja että hyvin harvoin niitä pääsee ylipäänsä näkemään. Tämän kuultuani olin entistäkin kiitollisempi!

Tästä astelin kilpikonnien valtakuntaan. Taustalla näkyy Pohnpein saari.
The place where I went to the "kingdom of turtles". At the back you can see island of Pohnpei.

Kuvaan en kilppareita saanut, mutta jonkun kummallisen kuvaajan varjo tuli ikuistettua...
I didn't get a photo of turtles but there is a shadow of some weird photographer...

Sapatti-illan auringonlasku. Mallina Kayla.
Sabbat night sunset with Kayla.

Tim-pastori vesileikeissä. :D
Pastor-Tim and the tube. :D

Samainen auringonlasku hieman myöhemmin.
Same sunset little bit later.

Auringon laskettua jäin rannalle lukemaan iPadista hartaustekstejä. Nautin täysillä pimenevästä illasta ja luonnon rauhasta. Muut katosivat vähitellen jonnekin, joten jäin yksin rauhasta nauttimaan. Olin jo lukenut hyvän tovin, kun satuin kääntämään päätä ja näin kauempana rannalla ison tulenloimotuksen. Toiset olivat pistäneet nuotion (vai oliko se sittenkin se pääsiäivalkea?) pystyyn. Lähdin katsomaan, mitä rannalla tapahtuu. Siellä oli juuri alkamassa iltahartaus. Istahdin toisten seuraan rantahiekalle nuotion ääreen. Tim-Pastori kantoi nuotioon kuivia palmunoksia tasaisin väliajoin. Aina kun uudet oksat syttyivät tuleen, tuli roihahti oikein komeasti ja lähimpänä istuvat joutuivat vetäytymään kauemmaksi. Hartauden päätyttyä kajahti ilmoille "Paljon onnea vaan" kaikkien kolmen täällä käytetyn säkeistön voimin. Ensimmäinen on perinteinen Happy Birthday to you, toinen säkeistö kuuluu: "How old are you now" ja kolmas, se paras: "May the Dear God Bless You".

Iltanuotiolla/pääsiäisvalkealla.
Bonfire at the beach.

Vielä viimeisen illan nouseva kuu.
Moonrise of the last night.