tiistai 2. kesäkuuta 2015

Bangkok

Siirtyminen Hua Hinista Bangkokiin oli yksi matkani pelottavimpia kokemuksia! Järkevin tapa kulkea tuo matka oli mennä minibussilla. Niitä lähti säännöllisin välein aikataulun mukaan ja matka kesti vajaat kolme tuntia. Maksoin matkani pikku kojuun ja nousin kamppeineni bussiin, jossa oli vain kaksi naista minun lisäkseni. He olivat paikallisia. Kun lähtöaikamme tuli, kuski tuli autoon ja lähdimme saman tien liikkeelle. Lähes heti lähdettyämme kuskin puhelin soi. Katselin vähän ihmeissäni, kun hän penkoi puhelintaan kömpelöin ottein esiin. En ymmärtänyt, mitä puhelimessa puhuttiin, mutta siinä samalla kuski keräsi meidän matkaliput ja ajoi korttelin ympäri takaisin lähtöpisteeseen, missä antoi liput paikalla odottaneelle miehelle. Omituista. Kun lähdimme uudestaan matkaan katselin ihmeissäni kuskin käyttäytymistä. Hän teki koko ajan jotakin. Raapi päätään, tarkisti onko kännykkä paikoillaan, siirsi tavaroita paikasta toiseen, kampasi hiuksensa, heilutteli jalkojaan, naureskeli ääneen, etsi syötävää itselleen, lauloi, huikkaili jotain muille matkustajille. Välillä hän ajoi äärimmäisen hiljaa ja välillä taas kaasutti rajusti. Ensimmäisenä tuli mieleen, että kuski on humalassa. Toisena heräsi ajatus, että josko hän onkin todella adhd. Oli mitä oli, minua pelotti ihan oikeasti! Koko matkan vain rukoilin, että pääsemme hengissä perille!

Piinallisten kolmen tunnin ajon jälkeen olimme vihdoin Bangkokissa. Päätepysäkki oli Vitoria monumentilla, josta minulla oli muutaman kilometrin matka Guesthouseeni. Kuski ajoi sellaista reittiä, joka kulki noin reilun kilometrin päästä Guesthousestani. Liikenne oli Bangkokin tyyliin ruuhkaista ja seisoimme pitkään aina liikennevaloissa. Yksissä valoissa totesin, että nyt voisin hypätä kyydistä, niin minulla olisi vain se reilun kilometrin matka perille. Nappasin rinkkani ja reppuni ja poistuin kyydistä niin helpottuneena, että matka oli ohi ja olin edelleen hengissä... 

Kadun varressa oli Bangkokilaiseen tapaan moottoripyörätakseja parkissa. Heti minulle oltiin kyytiä tarjoamassa. Minulla oli niin kova vessahätä, että tartuin otis tarjoukseen päästäkseni mahdollisimman pian perille. Neuvottelin hinnaksi 50 bahtia (1,35€) ja kipusin prätkän kyytiin rinkka selässä ja reppu vatsapuolella. Kypärää minulle ei tietenkään ollut antaa... Pian olimme puikkelehtimassa autojen väleissä kohti Guesthouseani. Välillä kuski työnsi pyörän niin pienestä raosta, että olin ihan varma, että emme siitä mahdu, mutta niin vaan aina eteenpäin pääsimme. Uskomatonta tuo Bangkokin liikenne kaikkine moottoripyörineen! Hurjalta tuntuneen pujottelun päätteeksi päädyimme pienelle yksisuuntaiselle tielle, jonka varresta Guesthouseni löytyi. Sisäänkirjautuessani respan nainen pahoitteli, että kaikki yhden hengen huoneet oli täynnä, vaikka olin sellaisen varannut. Hän kertoi antavansa minulle kahden hengen huoneen samaan hintaan. Ei haitannut. :)

Guesthouse sijaitsi aivan Bangkokin kaupallisen keskuksen ytimessä. Halusin majoittua sinne, koska päätarkoitukseni Bangkokissa oli nimenomaan shoppailla. Talo oli hieman kulahtaneen oloinen ja kipusin huoneeseeni kolmanteen kerrokseen sinisiä, metallisia portaita pitkin. Käytävän lattia oli tosi kulunut ja hieman arvelutti, mitä huoneen oven takaa löytyisi. Ovi oli auki ja huone olikin positiivinen yllätys. Se oli pieni, mutta siisti. Parisängyn lisäksi siellä oli jääkaappi, pöytä ja yöpöytä. Vapaata lattiatilaa ei sen vertaa ollut, että rinkan olisi saanut kunnolla lattialle laskettua. Siitä huolimatta huone vastasi hyvin tarpeisiini ja olin oikein tyytyväinen. Kiva pieni yksityiskohta huoneessa oli sängyllä odottanut pehmokoira! :)


Huoneen hintaan kuului aamiainen, joka olikin oikein hyvä. Tarjolla oli tuoreita hedelmiä, muroja, jogurttia, erilaisia leipiä, paistettua riisiä ja nuudelia, erilaisia tuoreita kasviksia ja vihanneksia ja tilaamalla sai kaksi kananmunaa haluamallaan tavalla valmistettuna. Tämä aamiainen tuntui oikein luksukselta!

Kuten sanottu, aika Bangkokissa oli varattu shoppailuun. Haaveena oli uusi kamera, rinkka ja hieman vaatteita. Ja sanomattakin on selvää, että joku geokätkökin piti hakea, että sai Thaimaan kätkökartalle. :D Onneksi Bangkok on vuosien varrella tullut jo tutuksi, joten tiesin, mistä lähteä etsimään tarvitsemiani tavaroita. Kameran metsästys osoittautui pettymykseksi. Mallit, joita olin netissä katsellut ja joista jonkun ajattelin ostaa, maksoivat Bangkokissa enemmän kuin Suomessa. Niinpä jätin kameraostokset suosiolla odottamaan kotiinpaluuta. Rinkan ostaminen oli huomattavasti helpompaa. Ja jällleen kerran sai käytännössä kokea, miten hinta putoaa, kun vaan tietää oikeat konstit. Kun olin rinkkaostoksilla, minulla ei ollut tarpeeksi käteistä. Olin saanut hinnan tingittyä jo 1000 bahtiin (27€) ja olin aivan valmis ostamaan rinkan sillä hinnalla. Kun ilmoitin myyjälle, että minulla ei ole tarpeeksi rahaa mukana, vaan joudun etsimään automaatin, hän kuvitteli minun näin jatkavan tinkimistä ja kysyi paljonko sitten olen valmis maksamaan. Tartuin oitis tilaisuuteen ja tarjosin 800 bahtia. Sillä en rinkkaa saanut, mutta lopullinen hinta putosi kuitenkin 900 bahtiin. Mahtoi myyjää harmittaa, kun edelleenkin jouduin toteamaan, että minulla ei oikeasti ole tarpeeksi käteistä, ennen kuin käyn automaatilla. 

Aikaisemmilla Bangkokin reissuilla mukaan on tarttunut aina useita farkkuja, mutta tällä kertaa farkut jäivät ostamatta. Muutenkin ostin todella vähän mitään vaatteita. Ei vaan tuntunut löytyvän oikein sellaista, mitä olisin halunnut/tarvinnut.

Bangkok tarjoili minulle myös yhden matkani iloisimmista yllätyksistä. Heti ensimmäisenä iltana, kun jo makoilin sängyssä facebookia lueskellen, huomasin rakkaan amerikkalaisystäväni, Garyn, päivityksen, jossa hän kertoi juuri saapuneensa Bangkokiin kolmeksi päiväksi! Olin aivan innoissani. Emme olleet nähneet kolmeen ja puoleen vuoteen toisiamme, joten kirjoitin saman tien viestin, missä kerroin myös olevani Bangkokissa. Sovimme päivällistapaamisen seuraavalle illalle, kun kumpikin olisi ehtinyt hoitamaan pakolliset kuviot alta pois. Oli aivan ihanaa tavata takavuosien yksi parhaista ystävistäni ja niinpä kun kummallakaan ei ollut sen enempiä suunnitelmia viimeisen Bangkokin päivän varalle, vietimme koko päivän yhdessä minun toimiessa yksityisoppaana Bangkokiin. :D

Päivällisellä näköalaravintolassa auringon juuri laskettua.

Gary halusi nähdä jotain Bangkokin nähtävyyksiä ja kuninkaan linna oli hänen listallaan ykkösenä. Minäkään en ollut aikaisemmin käynyt siellä kuin portilla, joten nyt oli hyvä tilaisuus tehdä koko kierros. Päätimme mennä palatsille jokiveneellä. Kun olimme laiturilla etsimässä oikeaa venettä, joku mies tuli kysymään meiltä, minne haluamme mennä. Kun kerroimme olevamme menossa palatsiin, mies kertoi sen aukeavan tänään vasta kahdelta yleisölle, koska siellä oli toinen kuningasperhe vierailulla. Kello oli vasta vajaa kaksitoista, joten meidän piti keksiä, miten kulutamme pari tuntia. Halusimme joka tapauksessa lähteä jokiveneellä, joten ehdotin, että jäisimme kyydistä China townissa, kiertelisimme siellä hetken ja sitten kävelisimme palatsille.

Muistin edelliseltä China townin käynniltäni, että siellä oli yksi ostoskeskus, jossa olisi kiva nytkin käydä. En muistanut sen tarkkaa sijaintia, vain suurin piirtein alueen, mistä se löytyy. Sitä lähdimme etsimään. Päivä oli kuuma. Lämpöä oli 35 astetta, joten kadulla oli melkoisen hikistä tarpoa. :) Ostaria ei tahtonut löytyä millään, joten saimme kävellä jonkun verran, ennen kuin lopulta bongasin tutun rakennuksen. Gary etenkin valui hikeä, joten kun satuimme kävelemään ilmastointilaitteita myyvän liikkeen ohi, Gary käytti tilaisuuden hyväkseen...


Ennen kuin lähdimme palatsille, päätimme syödä lounasta. Löysimme viihtyisän, ilmastoidun kahvila-ravintolan, josta saimme hyvän lounaan. Sen jälkeen oli hyvä lähteä tutustumaan palatsiin. Ravintolasta lähtiessämme halusin varmistaa vielä tarjoilijalta, että olen kartalla ja pääsemme varmasti lyhyintä reittiä palatsille. Tarjoilija sanoi, että ei sinne kannata kävellä. Aivan ravintolan edestä kulkee bussi palatsille eikä matka maksa kuin alle 10 bahtia (27 sentiiä) per nuppi. Niinpä kävelimme vain bussipysäkille ja hyppäsimme bussiin, joka tuli hyvin pian.

Kello oli jo kolme, kun pääsimme palatsille. Paikalla oli poliiseja ohjaamassa liikennettä ja auttamassa jalankulkijoita kadun yli. Hetken aikaa ihmettelimme, miksi meitä ei päästetä kadun yli palatsille. Vain palatsilta tulijat päästettiin yli. Pian syy kuitenkin selvisi, kun kaikki liikenne pysäytettiin ja palatsin pihalla olevat ihmiset ohjattiin myös tietyn rajan taakse. Hetken päästä kadulla näkyi poliisiauto, jonka perässä tuli autosaattue. Autot kurvasivat palatsin portista sisään. Kun autot olivat menneet, pääsimme vihdoin palatsin pihalle valtavan väentungoksen seassa.

Lipunmyynnistä ei päässyt eteenpäin kuin asianmukaisesti pukeutuneena. Hartiat ja polvet piti olla peitossa. Niinpä tässä vaiheessa minä puin topin päälle Garylta lainaamani paidan ja kietaisin sortsien päälle sarongin hameeksi. Palatsialueella oli toinen toistaan upeampia kultaisia buddhalaisia temppeleitä patsaineen. Ne olivatkin alueen päänähtävyys. Itse palatsi oli vain yksi rakennus, joka jäi temppelien loiston varjoon.

Hieno vierailuasuni ja vartijaparka, jonka kanssa kaikki halusivat poseerata.

Temppelin patsaita.

Varsinainen kuninkaan linna.

Hikisen palatsivierailun jälkeen otimme taksin Garyn hotellille, missä oli uima-allas ja pääsimme hieman viilentymään. Vesi altaassa olikin oikeasti viileää. Tuli ihan kylmä... Ja Suomen järvien vedet mieleen. :) 

Päivät Bangkokissa vierähtivät luvattoman nopeasti ja sunnuntaiaamuna olikin jo aikainen lähtö lentokentällle. Äärettömän ristiriitaisin tuntein hyvästelin Bangkokin. Taksissa istuessani matkalla lentokentälle tunteiden myllerrys oli melkoinen. Kymmenen kuukauden seikkailu oli päättymässä. En olisi halunnut sen loppuvan. Luopumisen tuska riipi sisintäni. Samaan aikaan mieli oli niin kiitollinen kaikesta kokemastani, jonka kruunasi rakkaan ystävän kanssa vietetyt viimeiset päivät. Elämäni huikeimmat kymmenen kuukautta jäivät historiaan, mutta elämä jatkuu ja uuden seikkailut odottavat. Minne Taivaan Isä minut syksyllä johtaa, on vielä suuri kysymysmerkki, mutta siitä olen vakuuttunut, että jotain mielenkiintoista on edessä...